Library: Darol ja Kizarwexius saa haasteen Iron Cheffiltä

Edellisesti seikkailusta oli jo aikaa ja niinpä päätin lähteä katsomaan vanhaa ystävääni Kizarwexiusta. Lohikäärmeiden aikahan kulkee nopeammin kuin meidän Daroleiden, joten vanhalla ystävälläni olisi varmasti jo ikävä. Saavuin Kizarwexiuksen lomahuvilalle jo varhain aamulla, mutta ystävääni ei näkynyt missään. Hetken aikaa tutkittuani huomasin että grillissä oli tulet, joten varmasti Kizarwexius ei olisi kauaa poissa. Niinpä istuin alas odottamaan, sillä kyllä ystäväni varmaan kohta tulisi. Hetken odotettuani ystäväni Kizarwexius rymisteli Atrian makkarapaketin kanssa grillille ja hänen katseensa oli merkitsevän syvääluotaava ja tunsin kuinka kaipuu kipunoi selkäytimessä. Olihan se valtavan hienoa nähdä rakasta ystävää pitkästä aikaa, joten asetuimme alas turisemaan vanhoista jutuista ja seikkailuistamme. Ennen pitkää keskustelu meni inttijutuiksi, sillä itse olin aisti-ilmavalvonnassa ja Kizarwexius oli jo ennen minua ollut alikessu sissipataljoonassa. Alkoi tulla hämärää kun molemmat kerroimme ihan pimeetä juttua ja vain grillin tulet valottivat ympäristöä aivan kuin ne oisivat huokuneet samanlaista tajunnanvirtaa, jota muuten elottoman harmaassa luonnossa tapahtui. Söimme makkarat ja päätimme siirtyä pehkuihin, vaikkakaan emme tietysti keskenämme, koska ihan niin läheisiä ystäviä emme Kizarwexiuksen kanssa ole, emmekä niitä poikia muutenkaan. Aamulla heräsimme ja kun ei tietysti parempaakaan tekemistä Kizarwexiuksen huvilalla ollut niin Kizarwexius kaivoi makkarapaketin esiin ja hönkäisi grillille tulet. Aloin siinä sitten makkaroita grillaamaan ja Kizarwexius kysyi minulta olisiko minulla jotain viinan tapaista että pääsisimme vähän juopottelemaan. Mainitsin tuoneeni pullon votkaa tullessani, johon Kizarwexius totesi, että ei sitten tarvitse käydä hakemassa sillä hänellä oli blandiksia itselläänkin. No koska ei vahvempaakaan löytynyt niin olihan meidän sitten tyydyttävä votkan juontiin. Eihän siinä tietysti tullut muuta kuin äkäiseksi, kun ei se missään tuntunut. Olen kuitenkin vielä kohtalaisen vasta-alkaja, jos vertaa ystävääni Kizarwexiukseen. Pakko silti myöntää että Kizarwexiuksella on selkeä etulyöntiasema, sillä minä esimerkiksi en voi lentää Venäjän tullin yli kuten eräät ja kunnon aineksilla harjoittelu on siten hankalampaa. Muutaman hörpyn jälkeen minä ja kaverini Kizarwexius olimme pöhöttyneen näköisenä katselemassa toinen toisiamme, kunnes totesimme että meistähän olisi taas jälleen kerran vaikka mihin. Aikamme makkaraa syötyämme tietynlaisessa promilletilassa hoksasimme, että olemme maailman parhaita kokkeja, sanoi kuka hyvänsä mitä tahansa mutta meitä ei voisi arvostella kuin me mahtavat henkilöt itse. Näin päätimme, että lähdemme siis mukaan japanilaiseen Iron chef-kokkikisaan. Otimme siis kaverini Kizarwexiuksen kanssa selvää kyseisestä kisasta ja selvisi, että meidän pitäisi siis pistää haaste jollekin rautakokille, jotta pääsisimme kisaan mukaan. No mehän ollaan jo valmiita tähtiä joten myö ei mittään haasteita pistetä ja päätettiin että jos ei sieltä päin tule haasteita niin myöhän ei olla menossa. En tiiä mitenkä homma eteni mutta kyllähän siinä niin kävikin että ennen pitkään saatiin kutsu ohjelmaan. Varmaan osittain siihen vaikutti se että oltiin jo valmiiksi kovia jätkii ja kuuluisuuksii ainakin mudimaailmassa ja Kizarwexius on kuitenkin reservissä sissipataljoonan alikessu, että pakko kai senkin nyt on jotain merkitä. No niinhän siinä kävi, että sitten tuli H-hetki ja oltiin keskellä Kyotoo Iron cheffin kuvauksissa säätämässä safkaa. Meitä vastassa oli joku ukko jolla oli keltaiset vaatteet ja se oli ilmeisesti joku kiinalainen superkokki, mutta ei tarkemmin kumpikaan tiedetty kun Kizarwexius asuu korvessa jossa ei SubTv näy ja itekään ei oo tässä lähiaikoina tullu seurattuu. No vähänhän meitä jo hirvitti olla siellä japanilaisten edessä varsinkin kuin keittiö oli vähän ahdas, eikä Kizarwexius meinannut oikein mahtua seisomaan siellä ahtaassa keittiössä. Keittiöitä ei pitäs kyllä tehdä japanilaisten koon mukaan, sinne ei normaalit ihmiset tai lohikäärmeet muuten mahdu seisomaan ollenkaan. Ohjelma alkoi ja se isomestari päämestari paljasti tietysti sen salaisen ainesosan, mitä on pakko käyttää. Hirvitys oli valtaisa kun selvisi että se ainesosa on talakkuna ja meillä ei ollut minkäänlaista käsitystä mitä ihmettä voisi talkkunasta tehdä. Kiinalainen superkokki alko väsää ja yhtä sun toista ja näytti siltä että oli pastat pitkin pöytiä ja kirjolohta ja kampelaa uunissa kun myö vasta mietittiin että mitähän sitä tehtäs. Päätimme työnjaon kahtia ja sovimme että minä hoidan jälkiruuan ja Kizarwexius hoitaa pääruuat, mutta sen kummempaa suunnitelmaa meillä ei ollut. Kizarwexius alkoi säätämään tortilloja ja talkkunapaistii ja meikäläinen mietti kuumeisesti jälkiruokaa. Siinä vaiheessa rupes kaduttamaan että tuli lähdettyä koko kilpailuun, koska ei uusavuttomana mulla ollu mitään käsitystä ruuanlaitosta. Olisinkin ollut pulassa ellen olisi muistanut lapsuuden varmaa reseptiä kakuntekoon. Ei muuta kuin kaikki ainekset samaan kulhoon ja lausumaan maagiset sanat "Älä tule paha kakku tule hyvä kakku" ja sormet ristissä ja huulet mutrussa katsomaan millainen kokonaisuus kulhon alta paljastuu. Gongi löi kuusikymmentä minuuttia tai kolmetuhattakuusisataa sekuntia ja kiinalainen superkokki seurasi itsevarman oloisena typerine kirjolohineen ja talakkunakiusauksineen toiselta puolelta keittiötä. Varmaa oli vain se, että me ei Kizarwexiuksen kanssa oltu tultu häviämään. Sitten tuli arvostelun hetki. Ekana kiinalainen letunpaistaja sitten alotti selittämään omista tuotoksistaan ja oltiin Kizarwexiuksen kanssa kyllä molemmat samaa mieltä siitä, että kuka tahansa karvakäsi pystyy samanlaiseen suoritukseen, vaikkakaan japanilaiset eivät oikein diganneet siitä että esitettiin kommentteja turhan kärkkäästi. Joku japanilainen popparineito oli siellä tuomaristossa ja vähän kumman helposti sen kiinalaisen kokin limaiset talakkunamöhkäleet meni kurkusta alas. Meitä sen sijaan ei yhtään yllättänyt miksi juuri tältä naiselta limaiset möhkäleet meni hyvinkin nopeasti alas, ehkä sitä oli tullut harjoiteltua jo aikasemmin ja haiskahti vähän huijaukselta koko touhu. Vihdoin ja viimein oli meidän vuoro tarjoilla omat safkat. Kizarwexius oli kyllästynyt kisaan jo ajat sitten samoin kuin minäkin, joten olimme itse asiassa keskittyneet viinanjuontiin koko kisan aikana ettei aika käy pitkäksi. Viime minuteilla olimme mikrossa lämmittäneet saarioisen roiskeläpät nautittavaksi, jotta meillä sentään olisi jotain tarjoiltavaa, mutta muuten asenne oli se, että meitä ei kiinnosta olla japanilaisten muka-julkkisten höykytettävänä. Eihän me sitä kisaa voitettu, mutta eihän se ole taas meidän vika vaan aivan tyylipuhtaasti saarioisen kun eivät parempaa ruokaa osaa tehdä, joten turha tulla meille nurisemaan. Eihän ne kulinaristit oikein kattonu hyvällä sitä meidän suoritusta mutta olivat turhan nirsoja ja kun on ilmasta ruokaa niin siitä ei kehtaa valittaa, jotta oisivat hiljaa. Ei ny oo seuraavaan Iron Chef-kisaan kutsua kuulunut, mutta ollaankin ehkä enemmän muuta ainesta kuin kokkiainesta ja ollaan jo välitetty MTV kolmoselle jo viestii, että voitas lähteä seuraavaan VIP seikkailu-ohjelmaan mukaan, jos saadaan tarpeeks nätin näkösii tyttösiä mukaan kisaamaan. Ei ole sieltäkään vielä vastinetta tullut, mutta sellainen varmasti tulee koska me olemme kiinnostavia julkisuuden hahmoja, eikä meitä muut mitättömät jutut pelota, paitsi Antti Tuiskun CD. Että semmosta tällä erää ja ehkä meitä näkee taas jossain yhteydessä.

Login to BatWeb

Forgot your password?

Library: Darol ja Kizarwexius saa haasteen Iron Cheffiltä