Download Game! Currently 75 players and visitors. Last logged in:NafleinEllashTatzaPere

Library: Darol, Kizarwexius ja aikakone

Books

Author: darol
Date:Feb 10 2005

"Karmiininpunainen kaulahuivi lepatti yön pimeydessä, kun jykevän teräksinen
hahmo kaivoi taskustaan irtirevityn verisen nenän. Jo hiukan mädäntynyt
toukkia sikiävä elin jatkoi maatumistaan hitaasti. Vain hiljaisella sinisellä
liekillä palava suitsukekynttilä saattoi viedä sen huomion tenhoavalla
varjollaan joka levittyi vaiteliaasti takaseinälle. Päättäväisen kiihkeä katse
porautui suoraan  selkärankaan, kuin etsien paikkaa jonne seuraavaksi
puukottaa."

"Huh!", sanoi Kizarwexius ja laski kirjan pöydälle. Tarinat alkoivat käydä  jo
vähän turhan jännittäviksi, varsinkin kun niitä yksin luki talven pimeydessä
Yksinäisellä vuorella. Kizarwexiuksen kirjasto oli laaja ja jo vuosituhansien 
ajan, ihmiset olivat jakaneet tiedonmurusiaan ja jättäneet niitä lojumaan
hämähäkien seittien peittämän kirjaston synkkiin luoliin, toivoen että joku 
lukisi heidän surkuhupaisia teorioitaan, milloin maailman syväluotaavasta 
vetovoimasta tai sitten vaikka suhteellisuusteoriasta!

Puhelin soi ja hyppi pitkin pöytää, kuin teatraalisesti langoilla toteutettu
halpa  illuusio, mutta soittajan oli pakko olla Kizarwexius, sillä vain hänen
epäkorrektin epärealistinen energiansa saattoi saada teknisessä laitteessa
aikaan tällaisen metamorfoosisen muutoksen. Nostin luurin ja Kizarwexius oli
äimänkäkenä. Hän oli  tuohtunut kuin Karpo luvattomasta metsänkaadosta, mutta
enhän voinut ystävälleni  lyödä luuriakaan korvaan vaikka ajanhetki olikin
hieman sopimaton. Eihän minulla  tietenkään seuraa ollut, mutta ajankohta oli
kovin myöhäinen tai turhan aikainen.  Kizarwexius soitti kertoakseen eräästä
kirjasta ja pyyti minua kovasti vakuuttamaan,  että kaikki kirjoitettu sana ei
ole totta. Enhän minä semmosta voinu sanoa, kun  tosimiehet ei lue kirjoja ja
enkä kyllä minäkään. Pyysin Kizarwexiusta katsomaan  vaikka telkkaria, koska
Kizarwexiuksella oli kaapelikanavat ja ite jäin nukkumaan aamuun asti, mutta
olin päättänyt että heti aamulla juoksen Yksinäiselle vuorelle katsomaan
kuinka toverini voi.

Aamulla herätessäni pistelin poskeen kaksi banaania ja mozzarellajuustoa.
Niistä ei nälkä lähtenyt, joten kävin syömässä myös kebabin. Hölkkäsin kohti
horizonttia Kizarwexiuksen lomahuvilalle ja kaverini oli jo vastassa, ei siis
siinä mitä saunassa käytetään vaan siis sillein tullut lähemmäksi
kotihuvilaltaan. "Jummi jammi", totesi Kizarwexius kirjastaan jota oli
lueskellut viime yönä. Sanoin että itsekin kirjoitan kirjoja ja kaikki ei aina
siinä pidä paikkaansa ja välillä esimerkiksi tarinoissamme esiintyvää
viinanjuontiakin on joskus jopa vähätelty, jotta vältämme negatiivisen
julkisuuskuvan.

Uskomatonta, miten paljon kirjoja ja muita Kizarwexiuksella oli. En olisi
aluksi uskonut ollenkaan, että Kizarwexiuksella edes kirjastoa on, mutta kun
näin kirjapaljouden niin eipä sitä voinut kiistääkään. Rupesin sitten
uteliaana tutkimaan Kizarwexiuksen kirjastoa ja katselemaan, jospa joukossa
olisi jotain helmiä, kunnes silmääni osui erittäin  mielenkiintoisen näköinen
kirja, joka oli otsikoitu 'Tee se itse aikakone' ja olin varma että tässä ei
tarkotettaisi sitä bändiä.

Rupesin lukemaan kirjaa ja niin omituiselta kuin se kuulostikin, näytti siltä
että kirjassa olivat oikeat ohjeet aivan oikean aikakoneen rakentamiseen.
Näytin kirjan Kizarwexiukselle joka innostui ajatuksesta täysin: "Jo oli
aikakin, tuommoiselle minulla olisi varmasti  käyttöä. Kun käyn viikonloppuna
kalassa niin nykii niin vähän, että ei ole aikaa odotella että saisi tarpeeksi
kaloja." Välillä Kizarwexius jaksaa hämmästyttää minua. Ihan niinku tässä ny
ois kyse mistään helkkarin masiinasta jolla vois lisätä aikaa, vaan tämä olisi
laite jolla voisi matkustaa ehkä tulevaisuuteen ja mahdollisesti myös
menneisyyteen ja  katsoa mitenkä historian ajanjaksot ovat toinen toistaan
seuraten mullistaneet maailman. Selitin asian Kizarwexiukselle ja hänen
suomunsa muuttuivat aivan kalpeaksi. 

Uskomatonta, mutta totta. Siirryimme Kizarwexiuksen työpajaan ja aloimme
rakentamaan aikakonetta. Päivin taoimme aikakonetta ja mätkimme toisiamme ja
laitetta jakoavaimin, ja  illat käytimme vodkanjuomiseen. Kuin Jumala, 6
päivää teimme työtä ja seitsemännen lepäsimme. Vihdoin aikakone oli valmis. Se
ei ollut aivan yhtä hieno kuin Mikki Hiiri-tarinoissa  niillä museohörhöillä
Zapotekilla ja Marlinilla, mutta pääasia että se oli valmis. Lukasimme
nopeasti vielä käyttöohjeet koneelle, mutta pettymys oli valtaisa. Ilmeisesti
koneella ei  voitaisi muuttaa paikkaa ollenkaan, vaan koneen avulla pääsisi
vaan taaksepäin aikaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että varmaan fiksuinta olisi
ensin lentää johonkin päin maailmaa koneen kanssa ja sitten käyttää masiinaa
siellä. Hölmöähän olisi matkustaa ensin menneisyyteen ja sitten jollain
jambajambaveneellä purjehtia Ameriikkaan. Ihan sivuhuomautuksena voisi mainita
että hölmöähän se on matkustaa Ameriikkaan millä tahansa härvelillä, mutta ei
tässä nyt oikeasti ihan siitä ole kyse.

Päätimme testata laitetta siten, että lähtisimme katsomaan Napoleonin aikoja
Ranskaan. Sehän tietysti tarkoitti suoraan sanoen sitä, että pakko olisi ensin
lähteä lentäen Pariisiin. Koska tunnetusti matka kestäisi, oli aivan looginen
vaihtoehto, että ensin poikkeisimme  Tax freen kautta ja ottaisimme vähän
viinoja mukaan. Valintamme oli aivan looginen, vuoden 1998 Chardonnay, kun
kerran Ranskaan olimme menossa. Jälkimaku juomassa oli hirveä, ei siis sitä
eläintä mitä metsässä liikkuu ja niitä joita syyshämärillä saa varoa, vaan
siis sellainen sanoinkuvaamattoman kamala makuaistia häiritsevä tekele. Matka
jatkui horisontin yläpuolella Concorden kyydissä, kunnes viimein saavuimme
Ranskaan. Muuten ihan jees paikka, mutta hitto niitä ranskalaisia. Kauheeta
mongerrusta ja mökellystä sai sietää, joten ei muuta kuin aikakone käyntiin.
Paikkahan ei vaihtuisi mutta ainakin 1700-luvun alussa oli väkiluku pienempi,
että vähemmän ukkoi mölöttämässä.

Kone surisi hetken ja maisemat vaihtuivat. Ei näkynyt enää komeita
pilvenpiirtäjiä tai  Eiffel-tornia, vaan maisemat vaihtuivat kuin taikaiskusta
feodaaliseen maalaisidylliin.  Vaikutti siltä, että olimme Kizarwexiuksen
kanssa joutuneet keskelle Ranskan vallankumousta. Kizarwexius oli innoissaan:
"Näemmeköhän Napoleonin täällä jossain. Eikös se ollu se hassu ukko joka puhu
aina itestään kolmannessa muodossa ja aina piti kättä takin vääräs hihassa". 
Mistä minä tietäisin? Ilmeisesti Kizarwexius ei ollut lintsannut historian
tunteja samalla tavalla kuin minä. Jotain megahörhöjä rönsypaidoissaan oli
hihhuloimassa ja vaatimassa  jonkun aurinkokuninkaan päätä vadille. Tai ei kai
se varmaan aurinkokuningas ollu, mutta hitostako me tiedettäs. Suunnattiin
ekaan pubiin kaljalle. Yritettiin oikein sivistyneesti englanniks kysellä että
"Do you have bear?" mutta olivat siellä vaan "Bear? N'est pas?". Näsäviisaat.
Ei tullu olutta. Vedettiin ukko jojoon ja tutkittiin ite koko mesta, niinhän
se homma hoitu ja niin ne teki muillekin keskellä vallankumousta, että
Kizarwexiuksen kanssa sovittiin ihan hyvin joukkoon tummaan, vaikka kyllä ne
meidän farkkuja vähän ihmettelivät. Päätimme palata takaisin nykyaikaan. 

Mietimme kovasti sitä, että voisiko Ranskassa olla jotain muuta mikä olisi
hienoa olla  katsomassa livenä, mutta emme oikein keksinyt mitään
mainitsemisen arvoista, joten kai se oli aika jatkaa matkaa pois Ranskasta ja
miettiä joku toinen paikka minne mennä. Hetken aikaa mietittyämme ajattelimme
lähteä katsomaan erään vanhan kotimaamme  (katso Darolin ja Kizarwexiuksen
seikkailut) jalkapallokulttuuria 1970-luvulle, eli otimme suunnan kohti
Brasiliaa.

Vihdoin saavuimme Brasiliaan. Nämä olivat niitä kultaisia aikoja, jolloin Pele
oli alansa jalkapallon huipulla ja lajin kruunaamaton kuningas. Osuimme
katsomaan erästä peliä, jossa Pele suoraan sanoen jymäytti kaikkia pelaajia,
ketä vain kentältä löytyi. Maailman meno jalkapallossa oli siihen aikaan aika
julmaa. Seurasimme vaan katsomosta, kun jalkapallossa oli unohtunut se
todellinen tarkoitus, eli tehdä maaleja. Siihen aikaan Peleä potkittiin 
todella paljon. Meille heti Kizarwexiuksen kanssa tuli molemmille mieleen sama
asia.  Aika epäreilua. Ei siis Pelen potkiminen, mutta se että miksi me emme
syntyneet tälle vuosikymmenelle. Vähääkään empimättä juoksimme kentälle ja
potkimme vain Peleä aivan kuin kaikki muutkin. Hetken kuluttua meitä hävetti,
kun tajusimme miten typerää se on. Miksi ihmeessä me potkimme vain Peleä, kun
voisimme potkia kaikkia muitakin. Potkimme siis  kaikkia ukkoja kumoon niin
paljon kuin mieli teki ja mätkittii vielä nyrkeinkin. Joku ukko tuli
näyttämään punaista korttia, mutta eihän me oltu pelaajia niin ei se meitä
haitannu. Siellä oli kyllä aika äkäsen näkösii ihmisiä, joten veivasimme
aikakoneemme vipuja ja palasimme takaisin nykyaikaan. 

Jälleen kerran meillä oli ongelmia päättää mihinkä jatkaisimme matkaa ja koska
emme osanneet päättää niin arvoimme kohteen, Kiina. No kiinalaiset on kyllä
outo kansa. Ne on keksinyt  ruudin ja silti ne syö kuitenkin vaan jotain hiton
riisiä. Siinä on kyllä ehkä mokattu mahdollisuudet niin totaalisesti, ettei
ole edes todellista. No Kiinassa oltiin, menneisillä vuosisadoilla. Oltiin
Kiinan keisarin hovissa. Siellä oli läjä lakeijoita ja muita vinosilmii jotka
ei tuonu mitään muuta ku riisiä ja jotain muita hölmöi ruokii. Ei edes
kebabmestaa ollu koko kylässä, miten ihmiset eli siihen aikaan. Siellä itse
asiassa oli myös Marco Polo, joka oli tullut koko pitkän matkan Venetsiasta
asti. Kuultiin huhua että Marco Polo jo tämän kyseisen keisarin hovissa
viettänyt ainakin 3 vuotta. Oli sen verran nörän näkönen äijä,  että
koitettiin vähän kiristää. No se oli niin polo mies, että se kutsu vartijat ja
meidät heitettiin selliin ja meidän kaikki tavarat takavarikoitiin,
mukaanlukien aikakone. Ne ei oikein tiennyt mikä se laite on ja heittivät sen
menemään ja se meni rikki, ei siis se  tulenarka alkuaine vaan siis ihan
sillein hajalle. Hetken kanssa katseltiin Kizarwexiuksen kanssa toisiamme,
aivan kuin Ridge tuimana jotain randomjantterii Kauniissa ja Rohkeissa ja
sanaakaan sanomatta tuijottelimme ja odottelimme, että ruutuun valuvat tekstit
jotka  paljastavat että...

    To be continued....


Books