Library: Darol, Kizarwexius ja aikakone

"Karmiininpunainen kaulahuivi lepatti yön pimeydessä, kun jykevän teräksinen hahmo kaivoi taskustaan irtirevityn verisen nenän. Jo hiukan mädäntynyt toukkia sikiävä elin jatkoi maatumistaan hitaasti. Vain hiljaisella sinisellä liekillä palava suitsukekynttilä saattoi viedä sen huomion tenhoavalla varjollaan joka levittyi vaiteliaasti takaseinälle. Päättäväisen kiihkeä katse porautui suoraan selkärankaan, kuin etsien paikkaa jonne seuraavaksi puukottaa." "Huh!", sanoi Kizarwexius ja laski kirjan pöydälle. Tarinat alkoivat käydä jo vähän turhan jännittäviksi, varsinkin kun niitä yksin luki talven pimeydessä Yksinäisellä vuorella. Kizarwexiuksen kirjasto oli laaja ja jo vuosituhansien ajan, ihmiset olivat jakaneet tiedonmurusiaan ja jättäneet niitä lojumaan hämähäkien seittien peittämän kirjaston synkkiin luoliin, toivoen että joku lukisi heidän surkuhupaisia teorioitaan, milloin maailman syväluotaavasta vetovoimasta tai sitten vaikka suhteellisuusteoriasta! Puhelin soi ja hyppi pitkin pöytää, kuin teatraalisesti langoilla toteutettu halpa illuusio, mutta soittajan oli pakko olla Kizarwexius, sillä vain hänen epäkorrektin epärealistinen energiansa saattoi saada teknisessä laitteessa aikaan tällaisen metamorfoosisen muutoksen. Nostin luurin ja Kizarwexius oli äimänkäkenä. Hän oli tuohtunut kuin Karpo luvattomasta metsänkaadosta, mutta enhän voinut ystävälleni lyödä luuriakaan korvaan vaikka ajanhetki olikin hieman sopimaton. Eihän minulla tietenkään seuraa ollut, mutta ajankohta oli kovin myöhäinen tai turhan aikainen. Kizarwexius soitti kertoakseen eräästä kirjasta ja pyyti minua kovasti vakuuttamaan, että kaikki kirjoitettu sana ei ole totta. Enhän minä semmosta voinu sanoa, kun tosimiehet ei lue kirjoja ja enkä kyllä minäkään. Pyysin Kizarwexiusta katsomaan vaikka telkkaria, koska Kizarwexiuksella oli kaapelikanavat ja ite jäin nukkumaan aamuun asti, mutta olin päättänyt että heti aamulla juoksen Yksinäiselle vuorelle katsomaan kuinka toverini voi. Aamulla herätessäni pistelin poskeen kaksi banaania ja mozzarellajuustoa. Niistä ei nälkä lähtenyt, joten kävin syömässä myös kebabin. Hölkkäsin kohti horizonttia Kizarwexiuksen lomahuvilalle ja kaverini oli jo vastassa, ei siis siinä mitä saunassa käytetään vaan siis sillein tullut lähemmäksi kotihuvilaltaan. "Jummi jammi", totesi Kizarwexius kirjastaan jota oli lueskellut viime yönä. Sanoin että itsekin kirjoitan kirjoja ja kaikki ei aina siinä pidä paikkaansa ja välillä esimerkiksi tarinoissamme esiintyvää viinanjuontiakin on joskus jopa vähätelty, jotta vältämme negatiivisen julkisuuskuvan. Uskomatonta, miten paljon kirjoja ja muita Kizarwexiuksella oli. En olisi aluksi uskonut ollenkaan, että Kizarwexiuksella edes kirjastoa on, mutta kun näin kirjapaljouden niin eipä sitä voinut kiistääkään. Rupesin sitten uteliaana tutkimaan Kizarwexiuksen kirjastoa ja katselemaan, jospa joukossa olisi jotain helmiä, kunnes silmääni osui erittäin mielenkiintoisen näköinen kirja, joka oli otsikoitu 'Tee se itse aikakone' ja olin varma että tässä ei tarkotettaisi sitä bändiä. Rupesin lukemaan kirjaa ja niin omituiselta kuin se kuulostikin, näytti siltä että kirjassa olivat oikeat ohjeet aivan oikean aikakoneen rakentamiseen. Näytin kirjan Kizarwexiukselle joka innostui ajatuksesta täysin: "Jo oli aikakin, tuommoiselle minulla olisi varmasti käyttöä. Kun käyn viikonloppuna kalassa niin nykii niin vähän, että ei ole aikaa odotella että saisi tarpeeksi kaloja." Välillä Kizarwexius jaksaa hämmästyttää minua. Ihan niinku tässä ny ois kyse mistään helkkarin masiinasta jolla vois lisätä aikaa, vaan tämä olisi laite jolla voisi matkustaa ehkä tulevaisuuteen ja mahdollisesti myös menneisyyteen ja katsoa mitenkä historian ajanjaksot ovat toinen toistaan seuraten mullistaneet maailman. Selitin asian Kizarwexiukselle ja hänen suomunsa muuttuivat aivan kalpeaksi. Uskomatonta, mutta totta. Siirryimme Kizarwexiuksen työpajaan ja aloimme rakentamaan aikakonetta. Päivin taoimme aikakonetta ja mätkimme toisiamme ja laitetta jakoavaimin, ja illat käytimme vodkanjuomiseen. Kuin Jumala, 6 päivää teimme työtä ja seitsemännen lepäsimme. Vihdoin aikakone oli valmis. Se ei ollut aivan yhtä hieno kuin Mikki Hiiri-tarinoissa niillä museohörhöillä Zapotekilla ja Marlinilla, mutta pääasia että se oli valmis. Lukasimme nopeasti vielä käyttöohjeet koneelle, mutta pettymys oli valtaisa. Ilmeisesti koneella ei voitaisi muuttaa paikkaa ollenkaan, vaan koneen avulla pääsisi vaan taaksepäin aikaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että varmaan fiksuinta olisi ensin lentää johonkin päin maailmaa koneen kanssa ja sitten käyttää masiinaa siellä. Hölmöähän olisi matkustaa ensin menneisyyteen ja sitten jollain jambajambaveneellä purjehtia Ameriikkaan. Ihan sivuhuomautuksena voisi mainita että hölmöähän se on matkustaa Ameriikkaan millä tahansa härvelillä, mutta ei tässä nyt oikeasti ihan siitä ole kyse. Päätimme testata laitetta siten, että lähtisimme katsomaan Napoleonin aikoja Ranskaan. Sehän tietysti tarkoitti suoraan sanoen sitä, että pakko olisi ensin lähteä lentäen Pariisiin. Koska tunnetusti matka kestäisi, oli aivan looginen vaihtoehto, että ensin poikkeisimme Tax freen kautta ja ottaisimme vähän viinoja mukaan. Valintamme oli aivan looginen, vuoden 1998 Chardonnay, kun kerran Ranskaan olimme menossa. Jälkimaku juomassa oli hirveä, ei siis sitä eläintä mitä metsässä liikkuu ja niitä joita syyshämärillä saa varoa, vaan siis sellainen sanoinkuvaamattoman kamala makuaistia häiritsevä tekele. Matka jatkui horisontin yläpuolella Concorden kyydissä, kunnes viimein saavuimme Ranskaan. Muuten ihan jees paikka, mutta hitto niitä ranskalaisia. Kauheeta mongerrusta ja mökellystä sai sietää, joten ei muuta kuin aikakone käyntiin. Paikkahan ei vaihtuisi mutta ainakin 1700-luvun alussa oli väkiluku pienempi, että vähemmän ukkoi mölöttämässä. Kone surisi hetken ja maisemat vaihtuivat. Ei näkynyt enää komeita pilvenpiirtäjiä tai Eiffel-tornia, vaan maisemat vaihtuivat kuin taikaiskusta feodaaliseen maalaisidylliin. Vaikutti siltä, että olimme Kizarwexiuksen kanssa joutuneet keskelle Ranskan vallankumousta. Kizarwexius oli innoissaan: "Näemmeköhän Napoleonin täällä jossain. Eikös se ollu se hassu ukko joka puhu aina itestään kolmannessa muodossa ja aina piti kättä takin vääräs hihassa". Mistä minä tietäisin? Ilmeisesti Kizarwexius ei ollut lintsannut historian tunteja samalla tavalla kuin minä. Jotain megahörhöjä rönsypaidoissaan oli hihhuloimassa ja vaatimassa jonkun aurinkokuninkaan päätä vadille. Tai ei kai se varmaan aurinkokuningas ollu, mutta hitostako me tiedettäs. Suunnattiin ekaan pubiin kaljalle. Yritettiin oikein sivistyneesti englanniks kysellä että "Do you have bear?" mutta olivat siellä vaan "Bear? N'est pas?". Näsäviisaat. Ei tullu olutta. Vedettiin ukko jojoon ja tutkittiin ite koko mesta, niinhän se homma hoitu ja niin ne teki muillekin keskellä vallankumousta, että Kizarwexiuksen kanssa sovittiin ihan hyvin joukkoon tummaan, vaikka kyllä ne meidän farkkuja vähän ihmettelivät. Päätimme palata takaisin nykyaikaan. Mietimme kovasti sitä, että voisiko Ranskassa olla jotain muuta mikä olisi hienoa olla katsomassa livenä, mutta emme oikein keksinyt mitään mainitsemisen arvoista, joten kai se oli aika jatkaa matkaa pois Ranskasta ja miettiä joku toinen paikka minne mennä. Hetken aikaa mietittyämme ajattelimme lähteä katsomaan erään vanhan kotimaamme (katso Darolin ja Kizarwexiuksen seikkailut) jalkapallokulttuuria 1970-luvulle, eli otimme suunnan kohti Brasiliaa. Vihdoin saavuimme Brasiliaan. Nämä olivat niitä kultaisia aikoja, jolloin Pele oli alansa jalkapallon huipulla ja lajin kruunaamaton kuningas. Osuimme katsomaan erästä peliä, jossa Pele suoraan sanoen jymäytti kaikkia pelaajia, ketä vain kentältä löytyi. Maailman meno jalkapallossa oli siihen aikaan aika julmaa. Seurasimme vaan katsomosta, kun jalkapallossa oli unohtunut se todellinen tarkoitus, eli tehdä maaleja. Siihen aikaan Peleä potkittiin todella paljon. Meille heti Kizarwexiuksen kanssa tuli molemmille mieleen sama asia. Aika epäreilua. Ei siis Pelen potkiminen, mutta se että miksi me emme syntyneet tälle vuosikymmenelle. Vähääkään empimättä juoksimme kentälle ja potkimme vain Peleä aivan kuin kaikki muutkin. Hetken kuluttua meitä hävetti, kun tajusimme miten typerää se on. Miksi ihmeessä me potkimme vain Peleä, kun voisimme potkia kaikkia muitakin. Potkimme siis kaikkia ukkoja kumoon niin paljon kuin mieli teki ja mätkittii vielä nyrkeinkin. Joku ukko tuli näyttämään punaista korttia, mutta eihän me oltu pelaajia niin ei se meitä haitannu. Siellä oli kyllä aika äkäsen näkösii ihmisiä, joten veivasimme aikakoneemme vipuja ja palasimme takaisin nykyaikaan. Jälleen kerran meillä oli ongelmia päättää mihinkä jatkaisimme matkaa ja koska emme osanneet päättää niin arvoimme kohteen, Kiina. No kiinalaiset on kyllä outo kansa. Ne on keksinyt ruudin ja silti ne syö kuitenkin vaan jotain hiton riisiä. Siinä on kyllä ehkä mokattu mahdollisuudet niin totaalisesti, ettei ole edes todellista. No Kiinassa oltiin, menneisillä vuosisadoilla. Oltiin Kiinan keisarin hovissa. Siellä oli läjä lakeijoita ja muita vinosilmii jotka ei tuonu mitään muuta ku riisiä ja jotain muita hölmöi ruokii. Ei edes kebabmestaa ollu koko kylässä, miten ihmiset eli siihen aikaan. Siellä itse asiassa oli myös Marco Polo, joka oli tullut koko pitkän matkan Venetsiasta asti. Kuultiin huhua että Marco Polo jo tämän kyseisen keisarin hovissa viettänyt ainakin 3 vuotta. Oli sen verran nörän näkönen äijä, että koitettiin vähän kiristää. No se oli niin polo mies, että se kutsu vartijat ja meidät heitettiin selliin ja meidän kaikki tavarat takavarikoitiin, mukaanlukien aikakone. Ne ei oikein tiennyt mikä se laite on ja heittivät sen menemään ja se meni rikki, ei siis se tulenarka alkuaine vaan siis ihan sillein hajalle. Hetken kanssa katseltiin Kizarwexiuksen kanssa toisiamme, aivan kuin Ridge tuimana jotain randomjantterii Kauniissa ja Rohkeissa ja sanaakaan sanomatta tuijottelimme ja odottelimme, että ruutuun valuvat tekstit jotka paljastavat että... To be continued....

Login to BatWeb

Forgot your password?

Library: Darol, Kizarwexius ja aikakone