Download Game! Currently 61 players and visitors. Last logged in:AceduckEjectedSiralpacaXmaia

Library: Apocalypsen matkassa.

Books

Author: rutaliator
Date:Feb 23 2005

Harhaillessani päivänä muutaman lähellä aluetta, jota myös perinssiksi
kutsutaan, satuin eksymään erääseen sokkeloon kyseisellä alueella. Onnekseni
hallussani oli näkymättömyystaika, jonka avulla vältin suurimmat haaverit,
jouduin näes aika omituiseen paikkaan jossa oli epäkuolleita ja jonkin
hevosmiehen haamu. 
Sieltäpä sitten löysinkin jonkinlaisen valtaistuimen, jonka taakse asetuin.
Istuimella näytti istuvan joku herrasmies verinen kruunu päässään. 
Päättelin, että kyseinen herra ei välttämättä olisi kovin ystävällinen minua
kohtaan, jos hän huomaisi minut, joten jäin odottamaan.
Hetkisen istuskeltuani ja kammiota tutkiskellessani havahduin sangen
omituiseen ääneen. Aivan kuin tuo valtaistuimella istuva herrasmies olisi
nyyhkyttänyt hiljaa. Apocalypse itkee, ajattelin. Mikähän lienee moiseen voisi
olla syynä?
Rohkaisin mieleni ja astuin valtaistuimen eteen, otin kuitenkin sitä ennen
rohkaisuryypyn luotettavasta votkapullostani, joka seuraa minua minne ikinä
kuljenkin. Olihan äkkikuoleman mahdollisuus kohtuullisen suuri, jopa
luultavakin.
Siispä rohkaistuneena tepastelin istuimen eteen ja lausahdin: -"Terve,
Apocalypse! Mitäs äijä?"
Nyyhkytys loppui. 
"Täällä on niin yksinäistä... buhuhuhuu...ja kaikki jotka tänne tulevat,
koettavat vain tappaa minut buhuhuhuhuuhuu yhyyyhyyyy.."
Apocalypse purskahti jälleen kyyneliin, vesi ja räkä roiskui melkein
kasvoilleni mutta kykenin hillitsemään itseni, tietenkin myöskin Apocalypsen
ulkonäkö ja aseistus hieman auttoivat asiaa. Moni räkivä diggabunny on
kohdannut kohtalonsa miekkani kautta. Mutta niinhän se on, että isommille ei
vittuilla...
"Noh noh, eihän asiat nyt niin pahasti voi olla... olenhan minäkin täällä
aivan rauhallisissa aikeissa, itse asiassa tulin tervehtimään juuri sinua,
Apocalypse!"
Apocalypse nostaa katseensa käsistään ja hänen ilmeensä kirkastuu. "Mitä,
tulit tapaamaan minua? Sepä mukavaa."
"Joo. Otatko votkaa."
"Kyllä kiitos."
Apocalypse nappaa pullon kädestäni ja nykäisee melko mojovan paukun naamaansa.
Kaverilla on selvästi ollut aika tylsää. 
Keskustelemme hetken niitä näitä, ilmoja on pidellyt, expatunet on perseestä
ja arkit haukutaan myös. Apocalypsen mielestä exploretune on ihan hyvä juttu.
Edes muutama newbie kuukaudessa käy kylässä, vaikka ne kyllä tuppaavatkin
kuolemaan aika herkästi. 
Onnekseni repussani on toinenkin vodkapullo. Saamme kielenkannat irtoamaan
oikein kunnolla, ja pian hoilotammekin yhdessä tunepolelaulua kuin vanhat
ystävykset konsanaan. Ehdotan Apocalypselle että siirtyisimme El-Sabah-nurin
niityille piknikille ja jatkoille. Samalla voitaisiin käydä moikkaamassa
Despanaa.
Apocalypsestä idea tuntuu hyvältä. Eihän hän ole aikoihin päässyt huoneestaan
minnekään. Millaista elämää se on istua päivästä toiseen odottamassa että joku
tulee ja tappaa. Ei minkäänlaista. Ekumosan osa ei todellakaan ole
kahdehdittava.
Horjumme hieman kompastellen arealta ulos, matkalla tapamme pari explorepartyä
ja yhden expapartyn. Despana ei ole kuitenkaan kotona, joten jäämme hänen
asuntoonsa odottelemaan paluuta. Muutama party käy myös Despanalla mutta
wipetämme heidät yhdellä kädellä ja verikruunumme hohtaa verenkarvaana
ilta-auringon laskeutuessa Bat-horisontin taakse.
Illan pimetessä keskustelumme kiivastuu. Tulemme siihen tulokseen että kukaan
ei voi oikeastaan tietää, onko Bat-maailma litteä vaiko pyöreä. Kummallakaan
ei ole kokemusta siitä, mitä on meren takana. Koetamme myös pystypainia,
tikanheittoa ja kädenvääntöä, mutta häviän kaikissa lajeissa.
Lopulta Despana liittyy joukkoomme. Hän oli ollut Kepustanissa
baarikierroksella pilkkuun asti, mutta se ei meitä haittaa, onneksemme
Despanan alkoholivarastot ovat vähintääkin tyydyttävän kokoiset.
Viinanpirulainen iskee meihin ja alamme summia random nyypiä Despanan
huoneeseen, ja Despana destaa iloisesti hymyillen pikkuisten ekut. Tämä
huvittaa suuresti meitä, etenkin Apocalypseä, joka välillä suorastaan kierii
lattialla pidellen vatsaansa hillittömän naurun kourissa. Lopulta kuitenkin
pkillaus alkaa tympäistä jatkuvan valituksen takia ja mieliimme nousee ajatus
nukkumaanmenosta. Hyvästelemme Despanan ja jatkamme kohden Apocalypsen
valtaistuinhuonetta. Siinä vaiheessa jo aamuauringon ensi säteet alkavat
hiipiä saliin, ja itse asiassa joudun kantamaan Apocalypsen istuimelleen.
Raukalla kun ei ole edes sänkyä, kivituolilla joutuu nukkumaan...
Lopulta raahaudun umpiväsyneenä mutta onnellisena Dawnhilliin. Pistän vielä
brownie postimiehen lähettämään kiitos-skrollin Apocalypselle. Samalla
vastakutsun hänet seuraavaksi viikonlopuksi juhlimaan. 


Books