Library: Darol, Kizarwexius ja aikakone (Osa 2)

Katselimme sellin ovea. Se oli tehty kai jostain pronssin ja messingin sekoituksesta. 'Jummi jammi', totesi Kizarwexius ja muisteli aikaisemmin lukemaansa kirjaa. Meitä ei niinkään huolettanut kovinkaan paljon se, että olimme jumissa jossain Kiinassa, eikä sekään että olimme menneisyydessä, mutta se kieltämättä vähän häiritsi ettei kyseisellä vuosisadalla ollut minkään valtakunnan tietoa mitenkä kebabeita pitäisi valmistaa. Aivan uskomatonta. Meitä vähän harmitti se, että aikakone meni kiinalaisten käsissä hajalle, eikä ollut varmuutta siitä voisiko sitä saada enää korjattua. Olisimmehan tietysti voineet vain lyödä ukot seinille, mutta toisaalta meillä oli ihan kohtalaisen hyvä syy miksi emme sitä tehneet. Kizarwexiuksella on kotona kirjahyllyssään hänen oma tekemänsä esitelmä Marco Polon retkistä, jonka hän teki ala-asteella. Kizarwexiukselle pronominien käyttö on aina aiheuttanut suuria ongelmia, joten teoksessa on pronominien sijaan käytetty aina Marco Polon nimeä. Tämän takia Marco Polon nimi esiintyy esitelmässä erittäin monta kertaa. Jos olisimme teloneet Marco Polon, kun hän kutsui vartijansa, niin hänen nimeään tuskin tunnettaisiin tulevaisuudessa vain Marco Polona, vaan hän voisi olla Marco Erittäin Polo tai Marco Sanoinkuvailemattoman Polo. Uskomatonta että sanassa sanoinkuvailematon on enemmän kirjaimia kuin monissa muissa sanoissa. Mutta pienilläkin toimilla voisi olla dramaattiset seuraukset tulevaisuuteen, ja näin lisänimi saattaisi Kizarwexiuksen teoksessa aiheuttaa mahtipontisen epärealistista sivujen lisääntymistä, joka tällöin voisi pudottaa Kizarwexiuksen lasikristallista tehdyn omaisuuksien arvoisen kirjatuen alas hyllyltä täysin pirstaleiksi, sillä se sijaitsee aivan hyllyn reunalla, siinä missä Kizarwexiuksen Marco Polo esitelmäkin. Istuimme edelleen sellissä vankeina. Ei ollut kebabeita, vodkasta tai edes sakesta tietoa, vaikka riisiä tuntui riittävän vaikka koko Pekingin kansalle. Tähän tilanteeseen tarvittiin muutosta, joten päätimme pistää toimeksi, herrasmiesmäisin elkein tietysti. Huusimme sellin ulkopuolelle oleskelevalle vartijalle, että voisimmeko saada alkomahoolia. Se ei kuulemma käynyt, joten kohteliaasti kysyimme onko se okei, jos haemme itse. Se kuulemma kävi ja ulkopuolelta alkoi kuulua naurunhohotusta. Mikä siinä nyt niin hilpeää oli, jos meillä ei juuri nyt ollut juomista? Pyysimme riivatun ukkoa siirtymään pois sellin oven kohdalta, sillä tulisimme nyt ulos ja menisimme hakemaan viinaa. Mursimme oven mutta ukkoa ei näkynyt missään. Nostimme oven paikoilleen, jolloin huomasimme vinosilmäisen ukon olevan littanana oven alla. Kizarwexius ihmetteli kovasti: 'Noin laiha, varmaan aliravittu. Minähän sanoin ettei tuo pelkkä riisin syöminen ole hyväksi.' Oven alta kuului vain epämääräistä muminaa ja vartijan kasvoilla oli kaikenpuhuva ilme. Tutkimme palatsin huoneita, kunnes vihdoin löysimme keittiön. Ei se nyt ihan samaa tasoa ollut kuin mitä Iron Cheffissä silloin kun siellä kävimme, mutta ainakaan tällä kertaa ei mitään ylihoopoja ukkoja ollu irvistelemässä ja nyt tekisimme vain riisiviinaa itsellemme. Keittiön kokki katsoi tuiki ymmärtävä katse tuijottaen meitä ja selitimme kovasti että teemme nyt viinaa. Mies ei tuntunut ymmärtävän meitä kunnolla, joten puhuimme hänelle kovempaa. Ukko kattoi tyhmänä ja selitti jotain mutta ei sen mölötyksestä ottanut mitään selvää. Aloimme tietysti keittelemään siinä sitten omatekoista sakea, kun kerran riisiä oli millä mällätä. Kokki lähti hiippailemaan käytäville, joten jäimme keittiöön aivan yksin. Kizarwexius käänsi katseensa minuun päin ja katsoi arvuuttelevana, tyhjänpäiväinen ilme naamallaan, joka toi mieleeni Steven Seagalin elokuvat. En oikein ymmärtänyt mitä hän yritti sanoa, joten keskityimme viinan tekemiseen. Siihen meillä oli molemmilla telepaattinen yhteys, vai onko se nykyään sonerapaattinen, kun se firmankin nimi muuttui? Olimme juomassa siis sakea. Hetken kuluttua kokki saapui paikalle Marco Polon kanssa joukkoineen. Meinasin jo mätkästä heitä pitkin naamataulua tyhjällä sakepullollani, kunnes Kizarwexius sai minut hillittyä lasikristallin takia. Suostuimme siis palaamaan takaisin selliimmi, kunhan pidempien väittelyiden jälkeen saimme suostuteltua heidät, että viinat ottaisimme mukaan. Joimme viinaa sellissä. Pullot tyhjenivät nopeasti, joten paremman tekemisen puutteessa aloimme pelaamaan pullonpyöritystä. Minua jännitti. En ole koskaan oikein uskaltanut valita totuutta, koska silloin minulta aina kysytään kenestä tytöstä tykkään tai jotain muuta. Siksi olin monesti ottanut aina jonkun teon. Minä pyöritin ensiksi pulloa. Pullon suu osoitti Kizarwexiukseen. 'Totuus vai tehtävä', minä kysyin. Kizarwexius valitsi totuuden. Koitin miettiä jotain oikein hankalaa ja mielenkiintoista kysymystä. Lopulta keksin kysyä, mikä naispuolisissa lohikäärmeissä Kizarwexiusta eniten viehättää. Kizarwexius punastui lievästi ja koitti kierrellä vastaustaan, ennen kuin vastasi. Jotain hän mumisi itselleen ja yritin tarkasti kuunnella, mitä hän sanoi. 'Loppuu honotus!", huusin kun kärsimättömänä menetin hermoni, kun ei vastausta alkanut kuulumaan. Kizarwexius vastasi samantien: 'MARSUPISAMAT!'. Marsupisamat? Mitkä hiton marsupisamat? Ei kai lohikäärmeillä mitään marsupisamia voi olla. Eikös lohikäärmeen pisamat pitäisi olla lohikäärmepisamia? Noh, kai Kizarwexius tietää paremmin. Kizarwexius pyöritti pulloa, tällä kertaa se osoitti minun suuntaani. Koska arvioin että Kizarwexius kysyisi varmasti kenestä tytöstä tykkään, koska hän on kysynyt sitä viimeisen viiden vuoden ajan aina kun tätä peliä oli pelattu, päätin tällä kertaa valita tehtävän. Kizarwexius antoi minulle tehtäväksi juosta palatsi ympäri takaperin kolmesti. No ei kai muukaan auttanut. Ikävää tässä oli se, että olin sellissä jälleen kerran ja vartija ulkopuolella ei kai tykkäisi, jos tässä taas menisin. Aloitin takaperin juoksuni sellistä ja mursin oven alleni. Selin juostessani huomasin, että oven alla oli tuttu litteä hahmo, jolla oli jälleen kerran kaikenpuhuva ilme. Kizarwexius oli kyllä oikeassa että riisi ei lihota ainakaan, hitto miten laihalta se vieläkin näytti. Juoksin palatsia ympäri takaperin välillä kompuroiden kantoihin, mutta vihdoin pääsin takaisin selliini. Tällä välin Kizarwexius oli jotakuinkin juonut minunkin sakepulloni täysin tyhjäksi. Aika häikäilemätön teko juoda molemmat pullot, kun minä juoksen lenkkiä. Noh, se oli seuraavaksi minun vuoroni pyörittää. Tällä kertaa pullo näytti sellin oven suuntaan. Koska kohdalla ei istunut ketään eikä tarkemmin oltu sovittu ketkä peliä pelaa, niin tehtävä oikeastaan kuului vartijalle. Huusimme sellin ovelle päin haluaako hän valita totuuden vai teon. Vastausta ei kuulunut, joten Kizarwexius meni koputtamaan ovelle. Sake oli selvästi mennyt hänen päähänsä, sillä hän ei hallinnut voimiaan ollenkaan. Ovi kaatui nurin. Jälleen kerran kaikenpuhuva vartijan ilme oli hyvinkin tulkittavissa. Kai hän halusi valita kysymyksen, joten Kizarwexius kysyi häneltä, että annetaanko hänelle ruokaa tarpeeksi. Sarkastisen näköinen hymy oven alta paljasti selkeästi, että vastaus olisi varmasti negatiivinen, aivan kuin Seitsemän päivää-lehden leivissä olevan paparazzin filmi. Jatkoimme sellissä pelaamistamme, kun ovi avautui. Marco Polo oli ovella ja sanoi että meillä olisi mahdollisuus ansaita vapautemme. Hänen mukaansa lähistöllä liikkui pahamaineinen lumimies ja jos onnistuisimme hankkiutua siitä eroon, niin saisimme lahjaksi vapautemme. Toki suostuimme tähän ja matkasimme tietysti lähellä olevalle vuorelle päin. Kiipesimme korkeuksiin, jossa oli jo kohtalainen viima. Keskellä kiipeämistä Kizarwexius mietti, saisimmekohan korjatuksi koskaan aikakonetta, joka meillä oli. En osannut siihen sanoa mitään, sillä vain aika näyttäisi kuinka siinä kävisi. Jatkoimme kiipeämistä ylös. Kizarwexius kysyi: 'Kuule Darol, miltä se mahapaineinen lumimies oikein näyttää'. Aloin jo tympääntyä ja vastasin: "Ei se ole mikään maha.." Toisaalta samantekevää, saattoihan se olla sitäkin, emmehän olleet sitä aikaisemmin tavanneet. Se olisi varmasti hurja yeti. Jatkoimme kiipeämistä ja katsoimme löydämmekö lumimiestä. Kului aikaa, emmekä nähneet koko lumimiestä, tai edes sen jälkiä. Mietimme Kizarwexiuksen kanssa olisiko mitään järkeä etsiä koko lumimiestä. Olimme kuitenkin sen verran kaukana Marco Polon hovista, että he eivät enää tavoittaisi meitä. Aikakonekaan ei toimisi, joten olisi toivotonta saada sitä kuntoon menneisyyden materiaaleilla ilman ohjeita. Olimme menneisyyden armoilla, ja istuimme vuoren rinteellä miettimässä kuinka tästä jatkaisimme matkaa. To be continued...

Login to BatWeb

Forgot your password?

Library: Darol, Kizarwexius ja aikakone (Osa 2)