Download Game! Currently 104 players and visitors. Last logged in:WannabezekeSloppyFemkoSetutu

Library: Darol, Kizarwexius ja aikakone (Osa 2)

Books

Author: darol
Date:Feb 24 2005

Katselimme sellin ovea. Se oli tehty kai jostain pronssin ja 
messingin sekoituksesta. 'Jummi jammi', totesi Kizarwexius ja muisteli
aikaisemmin lukemaansa kirjaa. Meitä ei niinkään huolettanut kovinkaan
paljon se, että olimme jumissa jossain Kiinassa, eikä sekään että
olimme menneisyydessä, mutta se kieltämättä vähän häiritsi ettei 
kyseisellä vuosisadalla ollut minkään valtakunnan tietoa mitenkä
kebabeita pitäisi valmistaa. Aivan uskomatonta.

Meitä vähän harmitti se, että aikakone meni kiinalaisten käsissä
hajalle, eikä ollut varmuutta siitä voisiko sitä saada enää korjattua.
Olisimmehan tietysti voineet vain lyödä ukot seinille, mutta 
toisaalta meillä oli ihan kohtalaisen hyvä syy miksi emme sitä tehneet.
Kizarwexiuksella on kotona kirjahyllyssään hänen oma tekemänsä esitelmä
Marco Polon retkistä, jonka hän teki ala-asteella. Kizarwexiukselle
pronominien käyttö on aina aiheuttanut suuria ongelmia, joten teoksessa
on pronominien sijaan käytetty aina Marco Polon nimeä. Tämän takia
Marco Polon nimi esiintyy esitelmässä erittäin monta kertaa. Jos olisimme
teloneet Marco Polon, kun hän kutsui vartijansa, niin hänen nimeään 
tuskin tunnettaisiin tulevaisuudessa vain Marco Polona, vaan hän voisi
olla Marco Erittäin Polo tai Marco Sanoinkuvailemattoman Polo. Uskomatonta
että sanassa sanoinkuvailematon on enemmän kirjaimia kuin monissa muissa
sanoissa. Mutta pienilläkin toimilla voisi olla dramaattiset seuraukset 
tulevaisuuteen, ja näin lisänimi saattaisi Kizarwexiuksen teoksessa 
aiheuttaa mahtipontisen epärealistista sivujen lisääntymistä, joka 
tällöin voisi pudottaa Kizarwexiuksen lasikristallista tehdyn 
omaisuuksien arvoisen kirjatuen alas hyllyltä täysin pirstaleiksi, sillä
se sijaitsee aivan hyllyn reunalla, siinä missä Kizarwexiuksen Marco
Polo esitelmäkin.

Istuimme edelleen sellissä vankeina. Ei ollut kebabeita, vodkasta tai
edes sakesta tietoa, vaikka riisiä tuntui riittävän vaikka 
koko Pekingin kansalle. Tähän tilanteeseen tarvittiin muutosta, joten
päätimme pistää toimeksi, herrasmiesmäisin elkein tietysti. Huusimme
sellin ulkopuolelle oleskelevalle vartijalle, että voisimmeko saada
alkomahoolia. Se ei kuulemma käynyt, joten kohteliaasti kysyimme onko
se okei, jos haemme itse. Se kuulemma kävi ja ulkopuolelta alkoi kuulua
naurunhohotusta. Mikä siinä nyt niin hilpeää oli, jos meillä ei juuri
nyt ollut juomista? Pyysimme riivatun ukkoa siirtymään pois sellin oven 
kohdalta, sillä tulisimme nyt ulos ja menisimme hakemaan viinaa. Mursimme
oven mutta ukkoa ei näkynyt missään. Nostimme oven paikoilleen, jolloin
huomasimme vinosilmäisen ukon olevan littanana oven alla. Kizarwexius 
ihmetteli kovasti: 'Noin laiha, varmaan aliravittu. Minähän sanoin 
ettei tuo pelkkä riisin syöminen ole hyväksi.' Oven alta kuului vain 
epämääräistä muminaa ja vartijan kasvoilla oli kaikenpuhuva ilme.

Tutkimme palatsin huoneita, kunnes vihdoin löysimme keittiön. Ei se 
nyt ihan samaa tasoa ollut kuin mitä Iron Cheffissä silloin kun siellä 
kävimme, mutta ainakaan tällä kertaa ei mitään ylihoopoja ukkoja ollu 
irvistelemässä ja nyt tekisimme vain riisiviinaa itsellemme. Keittiön 
kokki katsoi tuiki ymmärtävä katse tuijottaen meitä ja selitimme 
kovasti että teemme nyt viinaa. Mies ei tuntunut ymmärtävän meitä 
kunnolla, joten puhuimme hänelle kovempaa. Ukko kattoi tyhmänä ja 
selitti jotain mutta ei sen mölötyksestä ottanut mitään selvää. 
Aloimme tietysti keittelemään siinä sitten omatekoista sakea, kun
kerran riisiä oli millä mällätä. Kokki lähti hiippailemaan 
käytäville, joten jäimme keittiöön aivan yksin.

Kizarwexius käänsi katseensa minuun päin ja katsoi arvuuttelevana, 
tyhjänpäiväinen ilme naamallaan, joka toi mieleeni Steven Seagalin 
elokuvat. En oikein ymmärtänyt mitä hän yritti sanoa, joten 
keskityimme viinan tekemiseen. Siihen meillä oli molemmilla 
telepaattinen yhteys, vai onko se nykyään sonerapaattinen, kun se
firmankin nimi muuttui? Olimme juomassa siis sakea. Hetken kuluttua 
kokki saapui paikalle Marco Polon kanssa joukkoineen. Meinasin jo 
mätkästä heitä pitkin naamataulua tyhjällä sakepullollani, kunnes 
Kizarwexius sai minut hillittyä lasikristallin takia. Suostuimme 
siis palaamaan takaisin selliimmi, kunhan pidempien väittelyiden 
jälkeen saimme suostuteltua heidät, että viinat ottaisimme mukaan.

Joimme viinaa sellissä. Pullot tyhjenivät nopeasti, joten paremman 
tekemisen puutteessa aloimme pelaamaan pullonpyöritystä. Minua 
jännitti. En ole koskaan oikein uskaltanut valita totuutta, koska 
silloin minulta aina kysytään kenestä tytöstä tykkään tai jotain 
muuta. Siksi olin monesti ottanut aina jonkun teon. Minä pyöritin 
ensiksi pulloa. Pullon suu osoitti Kizarwexiukseen. 'Totuus vai 
tehtävä', minä kysyin. Kizarwexius valitsi totuuden. Koitin 
miettiä jotain oikein hankalaa ja mielenkiintoista kysymystä. Lopulta
keksin kysyä, mikä naispuolisissa lohikäärmeissä Kizarwexiusta 
eniten viehättää. Kizarwexius punastui lievästi ja koitti 
kierrellä vastaustaan, ennen kuin vastasi. Jotain hän mumisi 
itselleen ja yritin tarkasti kuunnella, mitä hän sanoi. 
'Loppuu honotus!", huusin kun kärsimättömänä menetin hermoni, kun
ei vastausta alkanut kuulumaan. Kizarwexius vastasi samantien: 
'MARSUPISAMAT!'. Marsupisamat? Mitkä hiton marsupisamat? Ei kai 
lohikäärmeillä mitään marsupisamia voi olla. Eikös lohikäärmeen 
pisamat pitäisi olla lohikäärmepisamia? Noh, kai Kizarwexius 
tietää paremmin. Kizarwexius pyöritti pulloa, tällä kertaa se 
osoitti minun suuntaani. Koska arvioin että Kizarwexius kysyisi 
varmasti kenestä tytöstä tykkään, koska hän on kysynyt sitä 
viimeisen viiden vuoden ajan aina kun tätä peliä oli pelattu, 
päätin tällä kertaa valita tehtävän. Kizarwexius antoi 
minulle tehtäväksi juosta palatsi ympäri takaperin kolmesti.

No ei kai muukaan auttanut. Ikävää tässä oli se, että olin 
sellissä jälleen kerran ja vartija ulkopuolella ei kai 
tykkäisi, jos tässä taas menisin. Aloitin takaperin
juoksuni sellistä ja mursin oven alleni. Selin juostessani 
huomasin, että oven alla oli tuttu litteä hahmo, jolla oli 
jälleen kerran kaikenpuhuva ilme. Kizarwexius oli kyllä 
oikeassa että riisi ei lihota ainakaan, hitto miten 
laihalta se vieläkin näytti. Juoksin palatsia ympäri 
takaperin välillä kompuroiden kantoihin, mutta vihdoin pääsin 
takaisin selliini. 

Tällä välin Kizarwexius oli jotakuinkin juonut minunkin 
sakepulloni täysin tyhjäksi. Aika häikäilemätön teko juoda
molemmat pullot, kun minä juoksen lenkkiä. Noh, se oli
seuraavaksi minun vuoroni pyörittää. Tällä kertaa pullo 
näytti sellin oven suuntaan. Koska kohdalla ei istunut 
ketään eikä tarkemmin oltu sovittu ketkä peliä pelaa, niin
tehtävä oikeastaan kuului vartijalle. Huusimme sellin ovelle 
päin haluaako hän valita totuuden vai teon. Vastausta ei 
kuulunut, joten Kizarwexius meni koputtamaan ovelle.
Sake oli selvästi mennyt hänen päähänsä, sillä hän ei 
hallinnut voimiaan ollenkaan. Ovi kaatui nurin. Jälleen 
kerran kaikenpuhuva vartijan ilme oli hyvinkin tulkittavissa. 
Kai hän halusi valita kysymyksen, joten Kizarwexius kysyi 
häneltä, että annetaanko hänelle ruokaa tarpeeksi. Sarkastisen 
näköinen hymy oven alta paljasti selkeästi, että vastaus 
olisi varmasti negatiivinen, aivan kuin Seitsemän 
päivää-lehden leivissä olevan paparazzin filmi. 

Jatkoimme sellissä pelaamistamme, kun ovi avautui. Marco 
Polo oli ovella ja sanoi että meillä olisi mahdollisuus 
ansaita vapautemme. Hänen mukaansa lähistöllä liikkui
pahamaineinen lumimies ja jos onnistuisimme hankkiutua 
siitä eroon, niin saisimme lahjaksi vapautemme. Toki 
suostuimme tähän ja matkasimme tietysti lähellä olevalle
vuorelle päin.

Kiipesimme korkeuksiin, jossa oli jo kohtalainen viima. 
Keskellä kiipeämistä Kizarwexius mietti, saisimmekohan 
korjatuksi koskaan aikakonetta, joka meillä oli. En osannut 
siihen sanoa mitään, sillä vain aika näyttäisi kuinka siinä 
kävisi. Jatkoimme kiipeämistä ylös. Kizarwexius 
kysyi: 'Kuule Darol, miltä se mahapaineinen lumimies oikein 
näyttää'. Aloin jo tympääntyä ja vastasin: "Ei se ole 
mikään maha.." Toisaalta samantekevää, saattoihan se olla 
sitäkin, emmehän olleet sitä aikaisemmin tavanneet. 
Se olisi varmasti hurja yeti. Jatkoimme kiipeämistä ja 
katsoimme löydämmekö lumimiestä. Kului aikaa, emmekä nähneet 
koko lumimiestä, tai edes sen jälkiä. Mietimme
Kizarwexiuksen kanssa olisiko mitään järkeä etsiä koko 
lumimiestä. Olimme kuitenkin sen verran kaukana Marco Polon 
hovista, että he eivät enää tavoittaisi meitä. Aikakonekaan
ei toimisi, joten olisi toivotonta saada sitä kuntoon 
menneisyyden materiaaleilla ilman ohjeita. Olimme menneisyyden 
armoilla, ja istuimme vuoren rinteellä miettimässä kuinka
tästä jatkaisimme matkaa.

   To be continued...
   


Books