Library: Darol ja Kizarwexius törmäyskurssilla

No jopas on tämäkin nyt olevinaan jonkin sortin syntymäpäivä. Flunssaa pukkas, mutta onneksi sentään ollaan Etelämerellä. Täällä ei tarvitse huolehtia huolehtia kylmyydestä, eikä niistää nenää ellei kattele heikkoja romanttisia komedioita. Kieltämättä muutos keskellä pakkastalvea ei ollut ollenkaan hassumpi ja täysin oikeaan paikkaan se tuli. Niinpä levitin aurinkotuolini ja asetuin päivänvarjoon katsomaan sinitaivasta. Voiko tämä olla edes mahdollista? Aprillipäiväkin meni jo ohitse, mutta onko Darolilla vanhentunut kalenteri vai höpöttääkö läpiä päähänsä? Ei, kyllä se ihan totta on, mutta parempi kai selittää tarina ihan alusta. Kaikki alkoi eräänä päivänä, kun olimme ystäväni Kizarwexiuksen kanssa juomassa viinaksia (kuinkas muuten) Yksinäiselle vuorella. Loppuvaiheessa iltaa aloin vähän sammahtelemaan ja lopulta sitten sammuinkin Kizarwexiuksen lomahuvilalle. Meidän kyllä piti lähteä ravintolaan viettämään yhdessä iltaa, mutta täysin luonnollinen väsymys yllätti ensin, joten Kizarwexiuksen piti lähteä viettämään iltaa aivan yksinään. Eihän se tietystikään Kizarwexiusta haitannut, sillä ei ravintoloissa mitään ryhmäalennusta saa kuitenkaan, joten samapa se vaikka meni sitten viettämään aikaa yksinään. Kizarwexius tapasi ravintolassa kauniin naislohikäärmeen, tai ainakin niin hän sanoi, vaikka tietysti on täysin mahdollista, että oli vaikka minkälainen huuhkaja kun viinapäissään ollu tähystämässä. Asiat johtivat pidemmälle kuin minulla ikinä ja kuuleman mukaan Kizarwexius päätyikin lohikäärmettären luokse yötä viettämään. Neitonen ei myöskään ollut sinkku, joten pientä vallatonta seikkailua oli luvassa. Kaikki keskeytyi kuin yllättäen, kun ovi kävi. Neitonen koitti pelastaa tilanteen nopeasti ja kuiskasi Kizarwexiukselle: 'Poistu ikkunasta, kimpsut kasaan ja sassiin!' ja Kizarwexius yksinkertaisena lohikäärmeenä otti vihjeen turhan kirjaimellisesti ja hyppäsi ensimmäiseen SASsin lentokoneeseen, lähes rahattomana, huomaten itsensä etelästä. Minä sain kirjeen Kizarwexiukselta viikon myöhemmin, jossa hän pyysi minua tuomaan hänelle rahaa ja rantavarusteita. Näin siis päädyimme Etelämerelle. Mukana olivat kaikki rannalla tarvittavat mööpelit ja tarvikkeet. Meillä oli rahaa kuin nigerialaisella diktaattorilla, rantapatjat, aurinkorasvat suojakertoimineen, aurinko- ja juomalasit, ja mitä nyt rannalla kukaan voisi toivoa. Kizarwexius vaihtoi speedot jalkaan ja itse tilasin Pina Coladaa ruskettuneelta katalonialaistytöltä. Tämä se vasta oli rantaloma, mutta lomaa häiritsi Kizarwexiuksen paha masennus ja se miten naisasiat eivät tuntuneet menevän suunnitellulla tavalla ja eipä itsellänikään moiset asiat tuntuneet menevän ihan nappiin. Oli kuitenkin loman viimeinen päivä, joten ajattelimme, että siitä vähintään on otettava kaikki irti ja mietimme miten kyseisen naisongelmankin voisi ratkaista. Tietysti voisi käyttää sitä kaikkein yksinkertaisinta keinoa, että miettiä etukäteen fiksuja harkittuja iskulauseita mitkä tuntuvat toimivan 100% varmuudella, ainakin Hollywoodissa. Emme muistaneet ihan tarkkaan mitään, joten päätimme keksiä niitä itse. Luulin keksineeni hyvän iskulauseen ja menin kokeilemaan, jos saisin tehtyä vaikutuksen aikasemmin tapaamaani tyttööni, jolta tilasin jo juomista. "Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä, vai kierränkö tästä ohi kohta uudestaan", kysyin tytöltä. Hän hymyili hetken, mutta koska en suoranaisesti saanut vastausta kysymykseeni niin ajattelin kiertää hetken kuluttua uudestaan ohi, vitsin takia tietysti. Vitsit olivat kyllä vähissä, kun tiskille oli vaihtunut läski neekerimies ja tytön työvuoro oli jo päättynyt. No ei mennyt ihan putkeen se. Takaisin suunnittelupöydän ääreen. Hetken päästä rannalla näkyi erittäin kaunis lohikäärme, josta Kizarwexius kiinnostui. Eipä aikaakaan ja sankarimme oli jo täysi tohina päällä menossa yrittämään: "Etsitkö hyvää seuraa, vai kelpaanko minä.", mörisi Kizarwexius. Lohikäärmetär katsoi hetken ja vastasi jotain espanjaksi. Kizarwexius huusi "Tää ei puhu suomee!", ja möllötti katse minuun päin tyhmän näköisenä. Möllötin yhtä typerä ilme kasvoillani takaisin ajatellen että tuskin se katalonialaistyttökään mitään suomea osannut. Yleisesti jos ulkomaalaiset eivät ymmärrä selvää suomen kieltä, niin pitää puhua kovempaa. Koska tytöt ovat herkkiä säikähteleviä olentoja niin mietimme, että emme tässä tilanteessa voi edetä standardinomaisella tavalla, vaan meidän on kehiteltävä jotain hienompaa. Koitimme miettiä kovasti, mutta emme keksineet oikein mitään. Menimme ostamaan jäätelöitä, koska oli lämmin sää. Tullessamme takaisin jotkut mustalaiset yrittivät varastaa uimapatjojamme. Saimme ajettua ketkut pois, onneksi. Olisihan minun pitänyt varustautua, sillä näin heitä jo samalla lennolla, eli he tulivat samalla lennolla kuin minäkin. Meillä oli kommunikaatioprobleema. Meidän piti keskittyä iskemään tyttöjä ilman kieliongelmia, niin että saisimme heti kontaktin. Kizarwexius ehdotti, että voisimme muksia niitä nuijilla, mutta se ei minusta ollut kovinkaan rakentava ehdotus. Lopuksi hioimme ideaa hieman ja keksimme, että voisimme muka vahingossa törmäillä heihin, jolloin luontevasti tytöt varmasti keksivät jotain nerokasta sanottavaa, jolloin meidän ei tarvitse. Saisimme myös ensimmäisen fyysisen kontaktin kommelluksessa. Suunnitelma oli siis todellakin nerokas. Katsoimme hetken ympärillemme näkyykö ketään lähettyvillä, kunnes huomasin, että se nätti katalonialaistyttö oli vaihtanut vapaalle ja levitti aurinkovoidetta iholle. Siinä oli tilaisuutemme. Pää punaisena puhkuen täytin rantapallon ilmalla. Päässähän sitä ilmaa jo oli. Selitin Kizarwexiukselle suunnitelman, että tarkoitus oli pelata jalkapalloa niin, että hän potkaisee pallon tytön suuntaan jolloin syöksyn muka pallon perään ja samalla osun täysin sopivasti tyttöön, kuin muka vahingossa. Asetuin maalivahtiasentoon ja odotin potkua. Viimein potku lähti ja syöksyin pallon perään. Rojahdin suoraan jonkun lihavan eläketantan päälle. Se oli Kizarwexiuksen vika, sillä potku meni selvästi ainakin metrin vinoon. Oli taidot ruostunut sitten aktiiviuran (Ks. Darolin ja Kizarwexiuksen seikkailut). Eihän sitä voinut enää toistaa, ettemme herättäisi epäilyksiä, joten pidimme hetken matalaa profiilia ja aloimme katsomaan, jos lähellä oisi joku, josta Kizarwexius pitäisi. Hetken päästä joku lohikäärmeneitonen oli menossa uimapatjalla kellumaan rantaan. Sanoin että mene nyt surffaamaan, sillä tässä on tilaisuus. Katsoin hetken kun Kizarwexius latasi päivityksiä Internet Exploreriin ja minulla oli aavistus, että hän käsitti minut hieman väärin. Heitin läppärin järveen ja lykkäsin surffilaudan käteen ja työnsin vauhtia. Kaikki oli melkein jo menossa hyvin, kunhan Kizarwexius oppi pysymään paremmin laudalla. Kizarwexius näytti minulle elein, että kaikki menee hienosti, mutta ei huomannut sillä aikaa, että kaikki muut olivat tulleet merestä pois ja hän yksinään seilasi enää aalloilla, eikä edes huomannut yksinäistä evää joka läheni häntä. Mustalaiset huomasivat tilanteen ja huusivat varoittaen: "Hai!" Kizarwexius käänsi selkänsä tuumaten, että ei noita varkaita ainakaan tervehdi, ja käänsi kiusallaan kurssia yhä enemmän ulapalle. Onneksi tilanteessa ei kuitenkaan käynyt pahasti, vaan Kizarwexius säntäsi vedestä kahlaten kuin Weissmuller karkuun kehnojen Tarzan-leffojen tuomaa negatiivista julkisuutta. Se oli niin täpärä paikka, että päätimme juoda pari shottia tequilaa heti siinä rannalla. Parin shotin jälkeen jatkoimme päivittelyä, että kyllähän se nyt oli vieläkin lähempänä, kun mitä nyt oikeastaan äsken ajattelimmekaan, joten otimme vielä toiset shotit. Parin shotin jälkeen Kizarwexius oli mielestämme ollut todella lähellä rajaa ja pullon tyhjennettyä oli jo häntä syvällä haudassa. Ilta alkoi vähitellen hämärtyä ja aurinko läheni laskua. Rannalla oli enää ainoastaan minä ja ystäväni Kizarwexius. Neonpunainen aurinko laski ja otimme viimeiset tequilashotit, emme tällä kertaa Kizarwexiuksen near-death-kokemukselle vaan posetiivisemmalle ajatukselle, ikuiselle ystävyydelle. Pistimme lepotuolit kasaan ja kävelimme hämärän valon kajossa paljain jaloin surisevien kolibrien saatellessa pitkin aaltojen hiomaa santaa. Oli kotiinlähdön aika.

Login to BatWeb

Forgot your password?

Library: Darol ja Kizarwexius törmäyskurssilla