Download Game! Currently 117 players and visitors. Last logged in:MalosAstraxOrdosTixe

Library: Darol ja Kizarwexius törmäyskurssilla

Books

Author: darol
Date:Apr 2 2005

No jopas on tämäkin nyt olevinaan jonkin sortin syntymäpäivä.
Flunssaa pukkas, mutta onneksi sentään ollaan Etelämerellä. Täällä
ei tarvitse huolehtia huolehtia kylmyydestä, eikä niistää nenää
ellei kattele heikkoja romanttisia komedioita. Kieltämättä muutos
keskellä pakkastalvea ei ollut ollenkaan hassumpi ja täysin
oikeaan paikkaan se tuli. Niinpä levitin aurinkotuolini ja
asetuin päivänvarjoon katsomaan sinitaivasta. Voiko tämä olla edes
mahdollista? Aprillipäiväkin meni jo ohitse, mutta onko Darolilla
vanhentunut kalenteri vai höpöttääkö läpiä päähänsä? Ei, kyllä
se ihan totta on, mutta parempi kai selittää tarina ihan alusta.

Kaikki alkoi eräänä päivänä, kun olimme ystäväni Kizarwexiuksen
kanssa juomassa viinaksia (kuinkas muuten) Yksinäiselle vuorella.
Loppuvaiheessa iltaa aloin vähän sammahtelemaan ja lopulta
sitten sammuinkin Kizarwexiuksen lomahuvilalle. Meidän kyllä
piti lähteä ravintolaan viettämään yhdessä iltaa, mutta täysin
luonnollinen väsymys yllätti ensin, joten Kizarwexiuksen piti
lähteä viettämään iltaa aivan yksinään. Eihän se tietystikään
Kizarwexiusta haitannut, sillä ei ravintoloissa mitään 
ryhmäalennusta saa kuitenkaan, joten samapa se vaikka meni 
sitten viettämään aikaa yksinään. Kizarwexius tapasi ravintolassa
kauniin naislohikäärmeen, tai ainakin niin hän sanoi, vaikka 
tietysti on täysin mahdollista, että oli vaikka minkälainen
huuhkaja kun viinapäissään ollu tähystämässä. Asiat johtivat
pidemmälle kuin minulla ikinä ja kuuleman mukaan Kizarwexius
päätyikin lohikäärmettären luokse yötä viettämään. Neitonen
ei myöskään ollut sinkku, joten pientä vallatonta seikkailua
oli luvassa. Kaikki keskeytyi kuin yllättäen, kun ovi kävi.
Neitonen koitti pelastaa tilanteen nopeasti ja kuiskasi
Kizarwexiukselle: 'Poistu ikkunasta, kimpsut kasaan ja sassiin!'
ja Kizarwexius yksinkertaisena lohikäärmeenä otti vihjeen
turhan kirjaimellisesti ja hyppäsi ensimmäiseen SASsin 
lentokoneeseen, lähes rahattomana, huomaten itsensä etelästä.
Minä sain kirjeen Kizarwexiukselta viikon myöhemmin, jossa
hän pyysi minua tuomaan hänelle rahaa ja rantavarusteita.

Näin siis päädyimme Etelämerelle. Mukana olivat kaikki rannalla
tarvittavat mööpelit ja tarvikkeet. Meillä oli rahaa kuin
nigerialaisella diktaattorilla, rantapatjat, aurinkorasvat
suojakertoimineen, aurinko- ja juomalasit, ja mitä nyt
rannalla kukaan voisi toivoa. Kizarwexius vaihtoi speedot 
jalkaan ja itse tilasin Pina Coladaa ruskettuneelta
katalonialaistytöltä. Tämä se vasta oli rantaloma, mutta 
lomaa häiritsi Kizarwexiuksen paha masennus ja se miten 
naisasiat eivät tuntuneet menevän suunnitellulla tavalla ja
eipä itsellänikään moiset asiat tuntuneet menevän ihan nappiin. 
Oli kuitenkin loman viimeinen päivä, joten ajattelimme, että
siitä vähintään on otettava kaikki irti ja mietimme miten
kyseisen naisongelmankin voisi ratkaista.

Tietysti voisi käyttää sitä kaikkein yksinkertaisinta 
keinoa, että miettiä etukäteen fiksuja harkittuja iskulauseita
mitkä tuntuvat toimivan 100% varmuudella, ainakin Hollywoodissa.
Emme muistaneet ihan tarkkaan mitään, joten päätimme keksiä niitä
itse. Luulin keksineeni hyvän iskulauseen ja menin kokeilemaan,
jos saisin tehtyä vaikutuksen aikasemmin tapaamaani tyttööni,
jolta tilasin jo juomista. "Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä,
vai kierränkö tästä ohi kohta uudestaan", kysyin tytöltä. Hän
hymyili hetken, mutta koska en suoranaisesti saanut vastausta
kysymykseeni niin ajattelin kiertää hetken kuluttua uudestaan
ohi, vitsin takia tietysti. Vitsit olivat kyllä vähissä, kun
tiskille oli vaihtunut läski neekerimies ja tytön työvuoro oli
jo päättynyt. No ei mennyt ihan putkeen se.

Takaisin suunnittelupöydän ääreen. Hetken päästä rannalla näkyi 
erittäin kaunis lohikäärme, josta Kizarwexius kiinnostui. Eipä
aikaakaan ja sankarimme oli jo täysi tohina päällä menossa
yrittämään: "Etsitkö hyvää seuraa, vai kelpaanko minä.", mörisi
Kizarwexius. Lohikäärmetär katsoi hetken ja vastasi jotain
espanjaksi. Kizarwexius huusi "Tää ei puhu suomee!", ja 
möllötti katse minuun päin tyhmän näköisenä. Möllötin yhtä 
typerä ilme kasvoillani takaisin ajatellen että tuskin se
katalonialaistyttökään mitään suomea osannut. Yleisesti jos
ulkomaalaiset eivät ymmärrä selvää suomen kieltä, niin pitää
puhua kovempaa. Koska tytöt ovat herkkiä säikähteleviä olentoja 
niin mietimme, että emme tässä tilanteessa voi edetä 
standardinomaisella tavalla, vaan meidän on kehiteltävä jotain 
hienompaa.

Koitimme miettiä kovasti, mutta emme keksineet oikein mitään. 
Menimme ostamaan jäätelöitä, koska oli lämmin sää. Tullessamme
takaisin jotkut mustalaiset yrittivät varastaa uimapatjojamme. 
Saimme ajettua ketkut pois, onneksi. Olisihan minun pitänyt
varustautua, sillä näin heitä jo samalla lennolla, eli he
tulivat samalla lennolla kuin minäkin.

Meillä oli kommunikaatioprobleema. Meidän piti keskittyä iskemään
tyttöjä ilman kieliongelmia, niin että saisimme heti kontaktin. 
Kizarwexius ehdotti, että voisimme muksia niitä nuijilla, mutta
se ei minusta ollut kovinkaan rakentava ehdotus. Lopuksi hioimme
ideaa hieman ja keksimme, että voisimme muka vahingossa törmäillä
heihin, jolloin luontevasti tytöt varmasti keksivät jotain
nerokasta sanottavaa, jolloin meidän ei tarvitse. Saisimme myös
ensimmäisen fyysisen kontaktin kommelluksessa. Suunnitelma oli
siis todellakin nerokas.

Katsoimme hetken ympärillemme näkyykö ketään lähettyvillä, kunnes
huomasin, että se nätti katalonialaistyttö oli vaihtanut vapaalle
ja levitti aurinkovoidetta iholle. Siinä oli tilaisuutemme. 
Pää punaisena puhkuen täytin rantapallon ilmalla. Päässähän sitä
ilmaa jo oli. Selitin Kizarwexiukselle suunnitelman, että tarkoitus
oli pelata jalkapalloa niin, että hän potkaisee pallon tytön suuntaan
jolloin syöksyn muka pallon perään ja samalla osun täysin sopivasti
tyttöön, kuin muka vahingossa. Asetuin maalivahtiasentoon ja odotin
potkua. Viimein potku lähti ja syöksyin pallon perään. Rojahdin 
suoraan jonkun lihavan eläketantan päälle. Se oli Kizarwexiuksen 
vika, sillä potku meni selvästi ainakin metrin vinoon. Oli taidot
ruostunut sitten aktiiviuran (Ks. Darolin ja Kizarwexiuksen seikkailut).
Eihän sitä voinut enää toistaa, ettemme herättäisi epäilyksiä, joten
pidimme hetken matalaa profiilia ja aloimme katsomaan, jos lähellä
oisi joku, josta Kizarwexius pitäisi. 

Hetken päästä joku lohikäärmeneitonen oli menossa uimapatjalla 
kellumaan rantaan. Sanoin että mene nyt surffaamaan, sillä tässä on 
tilaisuus. Katsoin hetken kun Kizarwexius latasi päivityksiä Internet
Exploreriin ja minulla oli aavistus, että hän käsitti minut hieman väärin. 
Heitin läppärin järveen ja lykkäsin surffilaudan käteen ja työnsin
vauhtia. Kaikki oli melkein jo menossa hyvin, kunhan Kizarwexius oppi
pysymään paremmin laudalla. Kizarwexius näytti minulle elein, että
kaikki menee hienosti, mutta ei huomannut sillä aikaa, että kaikki
muut olivat tulleet merestä pois ja hän yksinään seilasi enää 
aalloilla, eikä edes huomannut yksinäistä evää joka läheni häntä. 
Mustalaiset huomasivat tilanteen ja huusivat varoittaen: "Hai!"
Kizarwexius käänsi selkänsä tuumaten, että ei noita varkaita ainakaan
tervehdi, ja käänsi kiusallaan kurssia yhä enemmän ulapalle.

Onneksi tilanteessa ei kuitenkaan käynyt pahasti, vaan Kizarwexius 
säntäsi vedestä kahlaten kuin Weissmuller karkuun kehnojen 
Tarzan-leffojen tuomaa negatiivista julkisuutta. Se oli niin täpärä
paikka, että päätimme juoda pari shottia tequilaa heti siinä rannalla.
Parin shotin jälkeen jatkoimme päivittelyä, että kyllähän se nyt
oli vieläkin lähempänä, kun mitä nyt oikeastaan äsken ajattelimmekaan,
joten otimme vielä toiset shotit. Parin shotin jälkeen Kizarwexius
oli mielestämme ollut todella lähellä rajaa ja pullon tyhjennettyä 
oli jo häntä syvällä haudassa.

Ilta alkoi vähitellen hämärtyä ja aurinko läheni laskua. Rannalla
oli enää ainoastaan minä ja ystäväni Kizarwexius. Neonpunainen
aurinko laski ja otimme viimeiset tequilashotit, emme tällä kertaa
Kizarwexiuksen near-death-kokemukselle vaan posetiivisemmalle
ajatukselle, ikuiselle ystävyydelle. Pistimme lepotuolit kasaan ja
kävelimme hämärän valon kajossa paljain jaloin surisevien kolibrien
saatellessa pitkin aaltojen hiomaa santaa. Oli kotiinlähdön aika.



Books