Download Game! Currently 84 players and visitors. Last logged in:DroolahWandererSwingArnoldi

Library: Darol, Kizarwexius ja taikapeili

Books

Author: darol
Date:Apr 20 2005

Osalla meistä on omat arkkivihollisemme. Varjoankan 
arkkivihollinen on Nega-Ankka, Roope-sedällä se on Kulta-into 
Pii tai Kroisos Pennonen ja Teräsmiehellä Lex Luthor. 
Välillä arkkiviholliset eivät ole täysin huomattavissa tai 
selviä, sillä viinankin hinta meni alas. Kaikilla ei ole 
arkkivihollisia, mutta monella meistä voi olla niinsanotut
vastakohtahahmot. Jos olet koskaan pohtinut onko sinulla joku 
päinvastainen hahmo jossain toisessa ulottuvuudessa, niin olet 
todennäköisesti suurempi nörtti kuin oletatkaan, sillä sellaiset
tulevat vastaan, jos ovat tullakseen eikä semmoisia kuulu pohtia.

Kuin kerta toisensa jälkeen, saavuin Kizarwexiuksen huvilalle ja
kuulin pauketta. Kunhan pääsin sisälle niin huomasin, että 
Kizarwexius oli naulaamassa jotain seinälle. Kizarwexiuksella 
oli vasara kädessä ja menin katsomaan millaista taulua 
Kizarwexius kiinnitteli. Olin vähän yllättynyt, kun huomasin että 
kyseessä ei ollutkaan taulu, vaan itseasiassa peili. Kizarwexius 
oli aivan tohkeissaan, sillä hän ei kuulemma koskaan ollut 
nähnyt itseään peilistä. Viimein peili oli seinällä ja 
Kizarwexius katsoi ensimmäistä kertaa elämässään peiliin 
katsoakseen, miltä hän näyttää. "Minähän olen ihan lohikäärmeen 
näköinen", sanoi Kizarwexius. Rohkenin olla sanomatta mitään, 
sillä Kizarwexius ei kai ollut hoksannut sitä itse, joten
vaikenin, jotta ystäväni ei pettyisi. Katsoin itseäni peilistä 
ja huomasin, että kuvastin vääristi jonkin verran kuvaa. Minäkin 
näytin jonkin verran Antonio Banderakselta ja siitä pystyi jo 
päättelemään, että peilissä ei kaikki ollut ihan kohdallaan. 
"Mistä sinä ostit tämän peilin", kysyin Kizarwexiukselta. 
"Halpahallista", sanoi Kizarwexius ja jatkoi "Myyjä sanoi, että 
siinä on joku vika, mutta ei muistanut mikä". Minusta vika oli
täysin selvä. Kuva ei ollut täysin oikean näköinen, vaikka ei
minulla ollut mitään sitä vastaan, että näytin Antonio 
Banderakselta. 

Kizarwexius mietti ääneen, miten hassua se olisi jos tämä 
peili olisi samanlainen taikapeili, kuin mitä Lumikin pahalla 
äitipuolella oli ja se kertoisi vastauksia kysymyksiin, kunhan 
ne esittäisi vain oikein. Kizarwexius ei malttanut olla 
testaamatta ja näin siis kysyi peililtä: "Kerro kerro kuvastin, 
ken on lohikäärmeistä mahtavin?" Ja peili vastasi heti 
välittömästi: "Oi Kizarwexius täällä vaan, olet myös vahvin 
päällä maan." Koska peili vastasi ystävälleni niin ajattelin 
kysyä myös itse siltä kysymyksen: "Kerro kerro kuvastin, 
ken on miehistä mahtavin?" Jälleen peili vastasi välittömästi, 
mutta kuitenkin epäröiden: "Fidel Castro tällä erää, Darol 
pitää perää." Törkeää! Peili oli selvästi viallinen, eikä 
vastannut kysymyksiin oikein. Tämän täytyi olla se mitä myyjä 
oli tarkoittanut, kun Kizarwexius oli peiliä ollut ostamassa. 
Menetin malttini, kun mietin miten ystävääni oli huijattu ja 
läimäytin nyrkkini suoraan peilistä läpi. Viimeisinä sanoinaan 
peili jyrisi: "Peilin nyt rikoit ilman syyttä suotta,
onnettomuus sua seuratkoon seitsemän vuotta" ja äänen kadottua 
sirpaleiden aiheuttamaan rysähdykseen, räsähti peili kokoon 
kuin posliinista tehty mittaamattoman arvokas Ming-dynastian 
ajalta oleva maljakko. Sirpaleiden putoillessa pitkin huvilan 
lattiaa, muodostui niistä uskomaton kaoottista voimaa pursuava 
voimallinen ulottuvuusaukko, jonka imuvoima oli vähintäänkin
yhtä kova kuin Tallinnan kaduilla bisnestä harrastavalla alan 
ammattilaisella.

Hetkessä olimme ajautuneet toiseen aikaulottuvuuteen, joka 
oli hyvin paljon samankaltainen kuin se mihin me olimme 
tottuneet, mutta osa asioista olivat täysin päälaellaan. 
Katsoimme minne ihmeeseen olimme saapuneet ja olimme 
jonkinlaisessa palatsissa, kuin vastapainona Kizarwexiuksen 
huvilalle. Palatsin lattialla näimme lasinsirpaleita ja 
ilmeisesti kun olin lyönyt peilin hajalle, oli myös tässä 
ulottuvuudessa lasi särkynyt. Ketähän tässä palatsissa asui 
mietin, mutta ajattelimme että parempi kai tutkia vähän 
ympäristöä, jos se auttaisi selvittämään paremmin. Poistuimme 
palatsin tästä huoneesta ja saavuimme jonkinlaiseen halliin. 
Hallin toisessa päässä näkyivät kovin eriskummallisen näköisiä 
henkilöitä. Katsoimme heitä kuin kummajaisia ja he katsoivat 
meitä samannäköinen ilme katsoillaan. Olimme varmaan Sloveniassa.
Molemmat kuljimme katse tiukasti toisissamme, kunnes viimein 
välillämme oli vain metrin verran ilmaa. Vieressämme oli todella 
kaunis tyttö, jolla oli ystävänään lohikäärme, joka muistutti 
hyvin paljon Kizarwexiusta. Kizarwexius katsoi asialliseksi
esitellä meidät ja sanoi: "Heissulivei, minä oon Kizarwexius 
ja tuo on Darol ja me ollaan tultu toisesta ulottuvuudesta 
Yksinäiseltä vuorelta." Seurasi hetken hiljaisuus, kunnes 
tyttö sanoi: "Me olemme Carol ja Retardexius Ruuhkautuneesta 
laaksosta." Katsoimme hetken toisiamme ja kohautimme 
olkapäitämme. Tämähän oli täysin loogista. Carol oli minun
ulottuvuusvastakohta ja Retardexius oli vastaavasti 
Kizarwexiuksen. Omituista ulottuvuusvastakohdissamme oli se, 
että Carol oli tyttö, mutta Retardexius sen sijaan oli 
miespuolinen. Se kismitti Kizarwexiusta suunnattomasti, 
mutta minusta taas Carol oli aika viehättävä. Kuten 
sanotaan, vastakohdat täydentävät toisiaan, joten pyysin 
Carolin kahville. Poistuimme takavasemmalle kahville ja 
Kizarwexius jäi Retardexiuksen kanssa mököttämään
toisistaan, koska he molemmat sattuivat olemaan 
maskuliinisempaa puolta.

Otimme kupin kahvia ja meillä oli Carolin kanssa oikein 
hauskaa. Paljon yhteisiä asioita puhuttavana ja Carol oli 
ihan oikeasti vielä erittäin hyvännäköinenkin. Hänen 
vanhempansa olivat varmaankin simpukoita, sillä miten muuten
heidän tyttärensä saattaisi olla niin helmi. Meillä oli 
äärettömän hauskaa. Rupesimme keskustelemaan eri autojen 
ominaisuuksista, vaikka kumpikaan meistä ei tiennyt autojen
teknistä puolta. Meistä molemmista oli huvittavaa, kuinka 
Ritari Ässän KITT-auton tekniikka tuntuu olevan kuin toiselta 
planeetalta, mutta auton tutka on silti takuuvarmaa 80-luvun 
Commodore-grafiikkaa. Emme kuitenkaan huomanneet, että samaan 
aikaan, kun minulla ja Carolilla synkkasi kaikki hyvin, niin 
Kizarwexius ja Retardexius olivat hyvin lohikäärmeissään
meille juuri siitä. Näimme kuinka Kizarwexius ja Retardexius 
eivät oikein tulleet toimeen ja he molemmat pälyilivät 
pi(i)lareiden takaa. Osasimme Carolin kanssa olettaa, että 
he eivät välttämättä arvostaneet meidän uutta ystävyyssuhdettamme 
ja mahdollisesti koittaisivat pilata sen keinoin millä hyvänsä. 

Menimme Carolin kanssa ulos romanttiselle kävelylle, ihan 
vain sen takia, että tässä hölmössä kirjasarjassa minulle ei 
ole vielä kertaakaan käynyt hyvin, puhumattakaan oikeasta 
elämästä kirjasarjan ulkopuolella. Sen sijaan Kizarwexiukselle 
menee oikeassa elämässä ihan tarpeeksi hyvin, joten on ihan 
oikein, että Retardexius on miespuolinen olento. Sitäpaitsi 
minä kirjoitan kirjat, joten on parempikin että välillä edes
näin että minä pääsen loistamaan, eikä aina vain Kizarwexius. 
Se siitä. Ruuhkautunut laakso oli kohtalaisen rattoisan 
näköistä aluetta ja kävelimme Carolin kanssa käsikkäin ja 
vaikka laaksossa oli jos jonkin näköistä telttailijaa niin 
ei meitä se häirinnyt, sillä välillemme ei voisi tulla mikään.

Mutta samaan aikaan Ruuhkauteneessa laaksossa oli kaksi hyvin 
katkeraa juonittelevaa lohikäärmettä. Pystyimme tuntea, kuinka 
kauempaa katseet porautuivat selkään. Päätimme lähteä alaspäin 
kohti laaksoa, jonne lohikäärmeet eivät niin helposti 
pääsisi laskeutumaan. He eivät edes yrittäneet seurata meitä,
vaan jäivät yläpuolelle miettimään jotakin hyvin tärkeältä
vaikuttavaa asiaa. Alaspäin kävellessä hoksasin, että olin
unohtanut erään tärkeän asian eli sen, että lohikäärmeet 
osaisivat lentää halutessaan, joten he kyllä he saavuttaisivat 
meidät välittömästi, mutta jostain kumman syystä johtuen he jäivät
ylös miettimään asioita, eivätkä seuranneet meitä. Meitä
Carolin kanssa huoletti, mitä he jäivät miettimään. Tietääksemme
lohikäärmeet osaavat olla pirullisen ovelia tahtoessaan, 
vaikka Kizarwexius ei sitä vielä kovinkaan ole osoittanut.

Olimme leiriytyneet erään puun alle katselemaan laaksoa ja sen 
kaunista luontoa. Välillä mielessäni kävi, kuinka laaksosta
pääsisi takaisin omaan maailmaan ja haluaisinko sitä tehdä
sillä nyt minulla olisi Carol. Mietin myös olisiko mahdollista
tuoda Carol omaan maailmaani, ja voisiko se aiheuttaa 
ongelmia ulottuvuudenvälisessä universumissa ja voisiko tämän
kaiken keskellä aiheutua kaaos, jos olisimme samassa ulottuvuudessa.
Samalla hetkellä eteemme laskeutui kaksi lohikäärmettä tehden
lähes täydellisen telemark-alastulon. Kizarwexius ja 
Retardexius olivat ilmeisesti keksineet jotain. En ollut
kovinkaan huolestunut Kizarwexiuksen järjenjuoksusta, mutta
jos Retardexius olisi hänen vastakohtansa niin hän voisi olla
häikäilemättömän älykäs. Retardexius esitti asiansa hyvin
lyhyesti: "Koska tämä on toinen ulottuvuus ja kaiken kuuluu 
olla päinvastoin, on aivan loogista että seikkailua ei enää
taltioi Darol, vaan Kizarwexius." Ja kuin siinä samassa,
jokin universumin voima löi sinetin asialle ja nyt asiat
kulkisivat Kizarwexiuksen pillin mukaan. Mitä se tarkoittaisi
minulle, tai Carolille, tai koko Ruuhkautuneelle laaksolle.
Onko Kizarwexiuksesta tarinoiden kertojaksi ja osaisiko
hän tehdä sen hillitysti aiheuttamatta tuhoa Ruuhkautuneelle
laaksolle?

    To be continued...
    


Books