Author: darol
Date:Apr 20 2005
Osalla meistä on omat arkkivihollisemme. Varjoankan
arkkivihollinen on Nega-Ankka, Roope-sedällä se on Kulta-into
Pii tai Kroisos Pennonen ja Teräsmiehellä Lex Luthor.
Välillä arkkiviholliset eivät ole täysin huomattavissa tai
selviä, sillä viinankin hinta meni alas. Kaikilla ei ole
arkkivihollisia, mutta monella meistä voi olla niinsanotut
vastakohtahahmot. Jos olet koskaan pohtinut onko sinulla joku
päinvastainen hahmo jossain toisessa ulottuvuudessa, niin olet
todennäköisesti suurempi nörtti kuin oletatkaan, sillä sellaiset
tulevat vastaan, jos ovat tullakseen eikä semmoisia kuulu pohtia.
Kuin kerta toisensa jälkeen, saavuin Kizarwexiuksen huvilalle ja
kuulin pauketta. Kunhan pääsin sisälle niin huomasin, että
Kizarwexius oli naulaamassa jotain seinälle. Kizarwexiuksella
oli vasara kädessä ja menin katsomaan millaista taulua
Kizarwexius kiinnitteli. Olin vähän yllättynyt, kun huomasin että
kyseessä ei ollutkaan taulu, vaan itseasiassa peili. Kizarwexius
oli aivan tohkeissaan, sillä hän ei kuulemma koskaan ollut
nähnyt itseään peilistä. Viimein peili oli seinällä ja
Kizarwexius katsoi ensimmäistä kertaa elämässään peiliin
katsoakseen, miltä hän näyttää. "Minähän olen ihan lohikäärmeen
näköinen", sanoi Kizarwexius. Rohkenin olla sanomatta mitään,
sillä Kizarwexius ei kai ollut hoksannut sitä itse, joten
vaikenin, jotta ystäväni ei pettyisi. Katsoin itseäni peilistä
ja huomasin, että kuvastin vääristi jonkin verran kuvaa. Minäkin
näytin jonkin verran Antonio Banderakselta ja siitä pystyi jo
päättelemään, että peilissä ei kaikki ollut ihan kohdallaan.
"Mistä sinä ostit tämän peilin", kysyin Kizarwexiukselta.
"Halpahallista", sanoi Kizarwexius ja jatkoi "Myyjä sanoi, että
siinä on joku vika, mutta ei muistanut mikä". Minusta vika oli
täysin selvä. Kuva ei ollut täysin oikean näköinen, vaikka ei
minulla ollut mitään sitä vastaan, että näytin Antonio
Banderakselta.
Kizarwexius mietti ääneen, miten hassua se olisi jos tämä
peili olisi samanlainen taikapeili, kuin mitä Lumikin pahalla
äitipuolella oli ja se kertoisi vastauksia kysymyksiin, kunhan
ne esittäisi vain oikein. Kizarwexius ei malttanut olla
testaamatta ja näin siis kysyi peililtä: "Kerro kerro kuvastin,
ken on lohikäärmeistä mahtavin?" Ja peili vastasi heti
välittömästi: "Oi Kizarwexius täällä vaan, olet myös vahvin
päällä maan." Koska peili vastasi ystävälleni niin ajattelin
kysyä myös itse siltä kysymyksen: "Kerro kerro kuvastin,
ken on miehistä mahtavin?" Jälleen peili vastasi välittömästi,
mutta kuitenkin epäröiden: "Fidel Castro tällä erää, Darol
pitää perää." Törkeää! Peili oli selvästi viallinen, eikä
vastannut kysymyksiin oikein. Tämän täytyi olla se mitä myyjä
oli tarkoittanut, kun Kizarwexius oli peiliä ollut ostamassa.
Menetin malttini, kun mietin miten ystävääni oli huijattu ja
läimäytin nyrkkini suoraan peilistä läpi. Viimeisinä sanoinaan
peili jyrisi: "Peilin nyt rikoit ilman syyttä suotta,
onnettomuus sua seuratkoon seitsemän vuotta" ja äänen kadottua
sirpaleiden aiheuttamaan rysähdykseen, räsähti peili kokoon
kuin posliinista tehty mittaamattoman arvokas Ming-dynastian
ajalta oleva maljakko. Sirpaleiden putoillessa pitkin huvilan
lattiaa, muodostui niistä uskomaton kaoottista voimaa pursuava
voimallinen ulottuvuusaukko, jonka imuvoima oli vähintäänkin
yhtä kova kuin Tallinnan kaduilla bisnestä harrastavalla alan
ammattilaisella.
Hetkessä olimme ajautuneet toiseen aikaulottuvuuteen, joka
oli hyvin paljon samankaltainen kuin se mihin me olimme
tottuneet, mutta osa asioista olivat täysin päälaellaan.
Katsoimme minne ihmeeseen olimme saapuneet ja olimme
jonkinlaisessa palatsissa, kuin vastapainona Kizarwexiuksen
huvilalle. Palatsin lattialla näimme lasinsirpaleita ja
ilmeisesti kun olin lyönyt peilin hajalle, oli myös tässä
ulottuvuudessa lasi särkynyt. Ketähän tässä palatsissa asui
mietin, mutta ajattelimme että parempi kai tutkia vähän
ympäristöä, jos se auttaisi selvittämään paremmin. Poistuimme
palatsin tästä huoneesta ja saavuimme jonkinlaiseen halliin.
Hallin toisessa päässä näkyivät kovin eriskummallisen näköisiä
henkilöitä. Katsoimme heitä kuin kummajaisia ja he katsoivat
meitä samannäköinen ilme katsoillaan. Olimme varmaan Sloveniassa.
Molemmat kuljimme katse tiukasti toisissamme, kunnes viimein
välillämme oli vain metrin verran ilmaa. Vieressämme oli todella
kaunis tyttö, jolla oli ystävänään lohikäärme, joka muistutti
hyvin paljon Kizarwexiusta. Kizarwexius katsoi asialliseksi
esitellä meidät ja sanoi: "Heissulivei, minä oon Kizarwexius
ja tuo on Darol ja me ollaan tultu toisesta ulottuvuudesta
Yksinäiseltä vuorelta." Seurasi hetken hiljaisuus, kunnes
tyttö sanoi: "Me olemme Carol ja Retardexius Ruuhkautuneesta
laaksosta." Katsoimme hetken toisiamme ja kohautimme
olkapäitämme. Tämähän oli täysin loogista. Carol oli minun
ulottuvuusvastakohta ja Retardexius oli vastaavasti
Kizarwexiuksen. Omituista ulottuvuusvastakohdissamme oli se,
että Carol oli tyttö, mutta Retardexius sen sijaan oli
miespuolinen. Se kismitti Kizarwexiusta suunnattomasti,
mutta minusta taas Carol oli aika viehättävä. Kuten
sanotaan, vastakohdat täydentävät toisiaan, joten pyysin
Carolin kahville. Poistuimme takavasemmalle kahville ja
Kizarwexius jäi Retardexiuksen kanssa mököttämään
toisistaan, koska he molemmat sattuivat olemaan
maskuliinisempaa puolta.
Otimme kupin kahvia ja meillä oli Carolin kanssa oikein
hauskaa. Paljon yhteisiä asioita puhuttavana ja Carol oli
ihan oikeasti vielä erittäin hyvännäköinenkin. Hänen
vanhempansa olivat varmaankin simpukoita, sillä miten muuten
heidän tyttärensä saattaisi olla niin helmi. Meillä oli
äärettömän hauskaa. Rupesimme keskustelemaan eri autojen
ominaisuuksista, vaikka kumpikaan meistä ei tiennyt autojen
teknistä puolta. Meistä molemmista oli huvittavaa, kuinka
Ritari Ässän KITT-auton tekniikka tuntuu olevan kuin toiselta
planeetalta, mutta auton tutka on silti takuuvarmaa 80-luvun
Commodore-grafiikkaa. Emme kuitenkaan huomanneet, että samaan
aikaan, kun minulla ja Carolilla synkkasi kaikki hyvin, niin
Kizarwexius ja Retardexius olivat hyvin lohikäärmeissään
meille juuri siitä. Näimme kuinka Kizarwexius ja Retardexius
eivät oikein tulleet toimeen ja he molemmat pälyilivät
pi(i)lareiden takaa. Osasimme Carolin kanssa olettaa, että
he eivät välttämättä arvostaneet meidän uutta ystävyyssuhdettamme
ja mahdollisesti koittaisivat pilata sen keinoin millä hyvänsä.
Menimme Carolin kanssa ulos romanttiselle kävelylle, ihan
vain sen takia, että tässä hölmössä kirjasarjassa minulle ei
ole vielä kertaakaan käynyt hyvin, puhumattakaan oikeasta
elämästä kirjasarjan ulkopuolella. Sen sijaan Kizarwexiukselle
menee oikeassa elämässä ihan tarpeeksi hyvin, joten on ihan
oikein, että Retardexius on miespuolinen olento. Sitäpaitsi
minä kirjoitan kirjat, joten on parempikin että välillä edes
näin että minä pääsen loistamaan, eikä aina vain Kizarwexius.
Se siitä. Ruuhkautunut laakso oli kohtalaisen rattoisan
näköistä aluetta ja kävelimme Carolin kanssa käsikkäin ja
vaikka laaksossa oli jos jonkin näköistä telttailijaa niin
ei meitä se häirinnyt, sillä välillemme ei voisi tulla mikään.
Mutta samaan aikaan Ruuhkauteneessa laaksossa oli kaksi hyvin
katkeraa juonittelevaa lohikäärmettä. Pystyimme tuntea, kuinka
kauempaa katseet porautuivat selkään. Päätimme lähteä alaspäin
kohti laaksoa, jonne lohikäärmeet eivät niin helposti
pääsisi laskeutumaan. He eivät edes yrittäneet seurata meitä,
vaan jäivät yläpuolelle miettimään jotakin hyvin tärkeältä
vaikuttavaa asiaa. Alaspäin kävellessä hoksasin, että olin
unohtanut erään tärkeän asian eli sen, että lohikäärmeet
osaisivat lentää halutessaan, joten he kyllä he saavuttaisivat
meidät välittömästi, mutta jostain kumman syystä johtuen he jäivät
ylös miettimään asioita, eivätkä seuranneet meitä. Meitä
Carolin kanssa huoletti, mitä he jäivät miettimään. Tietääksemme
lohikäärmeet osaavat olla pirullisen ovelia tahtoessaan,
vaikka Kizarwexius ei sitä vielä kovinkaan ole osoittanut.
Olimme leiriytyneet erään puun alle katselemaan laaksoa ja sen
kaunista luontoa. Välillä mielessäni kävi, kuinka laaksosta
pääsisi takaisin omaan maailmaan ja haluaisinko sitä tehdä
sillä nyt minulla olisi Carol. Mietin myös olisiko mahdollista
tuoda Carol omaan maailmaani, ja voisiko se aiheuttaa
ongelmia ulottuvuudenvälisessä universumissa ja voisiko tämän
kaiken keskellä aiheutua kaaos, jos olisimme samassa ulottuvuudessa.
Samalla hetkellä eteemme laskeutui kaksi lohikäärmettä tehden
lähes täydellisen telemark-alastulon. Kizarwexius ja
Retardexius olivat ilmeisesti keksineet jotain. En ollut
kovinkaan huolestunut Kizarwexiuksen järjenjuoksusta, mutta
jos Retardexius olisi hänen vastakohtansa niin hän voisi olla
häikäilemättömän älykäs. Retardexius esitti asiansa hyvin
lyhyesti: "Koska tämä on toinen ulottuvuus ja kaiken kuuluu
olla päinvastoin, on aivan loogista että seikkailua ei enää
taltioi Darol, vaan Kizarwexius." Ja kuin siinä samassa,
jokin universumin voima löi sinetin asialle ja nyt asiat
kulkisivat Kizarwexiuksen pillin mukaan. Mitä se tarkoittaisi
minulle, tai Carolille, tai koko Ruuhkautuneelle laaksolle.
Onko Kizarwexiuksesta tarinoiden kertojaksi ja osaisiko
hän tehdä sen hillitysti aiheuttamatta tuhoa Ruuhkautuneelle
laaksolle?
To be continued...