Author: darol
Date:May 10 2005
"Voihan änkyrä", totesi Kizarwexius ja pyöritteli muistivihkoa
kädessään ja heitellen kynää ilmassa. Alas oli ainakin pari sataa
metriä ja kaksi ilkeää lohikäärmettä istui kalliolla miettien
maailman menoa. Eivät ne oikeasti olleet ilkeitä, mutta ehkä
vähän happamia ja sattuivat olemaan kärttyisällä tuulella.
Retardexius piti vahtia minun ja Carolin varalta, jotta emme
varmasti yrittäisi mitään heidän päänsä menoksi.
Kaikki eivät varmaankaan jaksa lukea edellistä osaa, tai
muuten vaan muista mitä aikaisemmin tapahtui, joten lyhyesti
voimme vielä kerrata. Kaikki alkoi kun hajoitin Kizarwexiuksen
peilin ja siirryimme rinnakkaisulottuvuuteen Ruuhkaisaan
laaksoon, jossa ihastuin omaan vastakkaishahmooni Caroliin.
Kizarwexius ja hänen vastakkaishahmonsa Retardexius olivat tästä
nyreissään ja keksivät että rinnakkaismaassa Kizarwexius
kirjoittaa seikkailut enkä minä.
"Jummi jammi", jatkoi Kizarwexius, "Onko se tosiaan totta,
että minä saan kirjoittaa nämä kirjat nyt, Retardexius?".
Retardexius nyökkäsi hyväksyvästi ja Kizarwexius jatkoi
kynän pyörittelyä. Kizarwexius oli ideasta niin innoissaan,
ettei voinut mitenkään kirjoittaa mitä tahansa vaan
ainutlaatuinen tilaisuus vaati ainutlaatuisen kirjoittajan.
Kizarwexius jatkoi kynänpyöritystä, eikä tuntunut pääsevän
puusta pitkään. Retardexius katsoi vieressä Kizarwexiuksen
kynänpyöritystä ja vaikutti pitkästyneeltä eikä huomannut
kun koitimme Carolin kanssa kivuta vuorta ylös
selvittääksemme, mitä lohikäärmeet puuhaavat.
Kizarwexius pyöritti kynää ja näytti kuin olisi saanut
Ahaa-elämyksen. Hän kirjoitti jotain vihkoon ja vain
pölypilvi pöllähti ilmaan ja jotain tapahtui. Kizarwexiuksen
valta muistelmien kirjottamisesta oli totisinta totta.
Katsoimme kiven takaa Carolin kanssa, mikä pölypilven oli
aiheuttanut. Jon Bon Jovi seisoi keskellä kallioseinämää
kitaran kanssa ja Kizarwexius kysyi häneltä nimmareita. Vieressä
puhisi kiukkuisen näköisen Retardexius, aivan kuin hän olisi
toivonut Kizarwexiuksen kirjoittavan jotain täysin muuta. Katsoin
Carolia kysyvästi ja Carol myönsi, että oli mahdollista että
Retardexius yritti Kizarwexiuksen avulla päästä hallitsemaan koko
Ruuhkaista laaksoa kuin itsevaltias. Se ei saanut tietenkään
tapahtua, koska emme voineet tietää mitä se aiheuttaisi meidän
maailmallemme, jos tämän olisi tarkoitus pysyä rinnakkaisena
vastakohtamaailmana.
Vaikkei Kizarwexius niinsanotusti ollutkaan asetelineen terävin
sapeli tai suihkulähteen kiiltävin euro, niin kyllä hänellä
aina oli ollut sydän paikallaan. Mutta Retardexius oli ovela,
joten meidän piti päästä varoittamaan Kizarwexiusta ennen kuin
hänet huijattaisiin mahdollistamaan Retardexiuksen yksinvaltius.
Kizarwexius ehdottomasti ei saisi kirjoittaa mitään, mikä
antaisi Retardexiukselle vallan päättää asioista tai esimerkiksi
valtaa muistelmien kirjoittamiseen.
Retardexius jatkoi juonitteluaan ja kysyi Kizarwexiukselta
eikö hän haluaisi olla laakson suuri johtaja ja kuningas.
Kizarwexius tuumi etteikö asiassa olisi järkeäkin, mutta
Bon Jovi oli toista mieltä. Onneksi Jomppa pelasti
tilanteen, sillä me emme olleet tarpeeksi lähellä että
olisimme saaneet äänemme kuuluviin. Luultavasti
mietit miten me Carolin kanssa kuulemme nämä asiat, jos
emme pysty huutamaan heille varsinkin kun he puhuvat
normaalilla äänellä, mutta lohikäärmeet luonnostaan puhuvat
vähän kovempaa kuin ihmiset ja heillä on vähän heikompi kuulo.
Retardexius puhkui ja puhisi, mutta Bon Jovi lohdutti vieressä
kovasti: "Ota rauhassa, riehuminen ei oo hyväksi always". Ja
Kizarwexius jatkoi kirjoittamista ja jällein pölähti savupilvi
ilmoille ja katsoimme kauhulla mitä sieltä nyt pöllähtäisi.
Kuin kehnosta Isäni on turbomies-Schwarzenegger-sektorilta
törähti fanfaari ja puhuva banaani ilmestyi esiin musketti
kädessä. Katsoimme Carolin kanssa toisiamme ja yritimme
arvuutella mitä sieniä rakas ystävämme oli syönyt, kun
taas Retardexius oli aivan järjettömän innoissaan,
että edes jonkinlaista armeijaa siunaantui paikalle.
Koitimme hiipiä edes vähän lähemmäksi. Kizarwexius oli
jälleen kerran alkanut pyörittää kynää, koska ei keksinyt
ideoita itse ja olimme huolestuneita, sillä Retardexius yritti
muiluttaa omia ideoitaan kirjoitettavaksi. "Emmekö voisi vain
kirjoittaa kirjaan, että Retardexiuksesta tuli Ruuhkautuneen
laakson kuningas ja ulottuvuudenherra", kysyi äksy lohikäärme
kärsimättömästi. Kizarwexius puntaroi hetken, eikä ollut
varma oliko Ruuhkautunut laakso kuningaskunta vai tasavalta,
joten se piti ensin selvittää ennen kuin semmoista voitaisiin
tehdä. Retardexius mutisi ja kiersi kehää tympiintyneenä:
"Minut olisi pitänyt laskea jo valtaistuimelle nyt" ja
jatkoi kiertämistä. Kizarwexius nousi ylös kehumaan täysin
sydämin ja kehui ideaa. Odotimme Carolin kanssa piilossa ja
pidimme lujasti kiinni, sillä nyt se olisi menoa. Retardexius
katsoi silmät vilkkuen Kizarwexiusta ja kysyi tekisikö hän
todella sen. Katse kääntyi takaisin ja Kizarwexius sanoi
"En aivan, mutta laskennasta tuli mieleen jotain mistä sinäkin
kyllä varmasti pidät.."
Se oli todellakin tämän maailman lähtölaskennan aika. Europe-bändi
ilmestyi kuin tyhjästä laulamaan sitä Final Countdown-biisiä.
Sitäpaitsi ei ne oikeasti edes laske mitään siinä biisissä, mutta
joka tapauksessa Carolin kanssa huokaisimme helpotuksesta, vaikka
mikäpä siinä halaillessa. Retardexius alkoi olla sen verran
suuttunut, kun homma ei tuntunut etenevän, että me kuitenkin
onnistuimme liikkumaan yhä lähemmäksi. Uudessa laaksossa oli
kuitenkin kohtalaisesti tunnelmaa. Bon Jovi ja banaanimuskettimies
lauloivat yhdessä Living on prayerii ja Kizarwexius pyöritti
kynää. "On sitä huonompiakin bändikokoonpanoja nähty", Carol sanoi
ja katsoi minua. En voinut vastustaa kiusausta viedä Carol
tanssimaan, sillä lauloihan itse Jon Bon Jovi ja eipä kyllä
banaanimuskettimiskään kovin huono ollut. Retardexius puhkui
vihaisena eikä ollut tyytyväinen maailman menoon. Retardexius
näki meidät tanssimassa, mutta oli ilmeisesti edelleen kiintynyt
Caroliin, joten hän ei uskaltanut minua häätää pois. Musiikki
tenhosi meidät täysin ja Retardexius katsoi kateellisena
vieressä. "Etkö voi lopettaa tuota hoilaamista", Retardexius
kiukkusi Bon Joville. "It's my life ja teen mitä lystään",
sanoi Jomppa kovinkin päättäväisesti. Retardexius alkoi purra
hammasta sen näköisenä, että saattaisi millä hetkellä hyvänsä
menettää hermonsa. Kizarwexius raapusti jotain kirjaansa ja
hetken päästä Ghostbusters-leffasta tuttu marsipaanimies
kiipesi vuorelle. Se alkoi myös tanssimaan musiikin tanssissa
ja Retardexius menetti hermonsa lopullisesti. Se syöksi tulta
kohti marsipaanimiestä joka roihusi kuin tuomiopäivän tuli
ja levitti tuolta alas Ruuhkautunutta laaksoa. Bon Jovi torui
Retardexiusta: "Voi voi minkä teit!" ja Retardexius katsoi
silmät kiiluen vihasta kohti Jomppaa ja näytti siltä kuin
pirskeet alkoivat olla ohitse. Retardexius tähtäsi hännällään
Bon Jovia, joka kuin viime tingassa hyppäsi sen yli. Tästä
viisastuneena hän totesi: "Taitaa olla parempi että nyt mää
taidantästä runaway" ja jatkoi kirmaamista pitkin alas
vuorenrinnettä.
Muskettibanaani katsoi hölmistyneenä ympärille ja jatkoi
laulamista vaikken Bon Jovia enää näkynytkään. Retardexius
nappasi kirjan Kizarwexiuksen käsistä ja siinä samassa repi
sen kappaleiksi, jolloin tuli laaksossa sammui, Europe-yhtye
katosi muskettibanaanin mukana ja kaikki hiljalleen palasi
ennalleen. Kizarwexius pyöritti kädessään kynää ja päätti
että on varmaankin parempi jos minä kirjoitan kirjat
jatkossakin niin vältytään tälläisiltä vahingoilta.
Retardexius oli myös ennallaan, eikä enää sokean vallan
hallitsema. Carol epäili, että minun ja Kizarwexiuksen
saapuminen Ruuhkaisaan laaksoon oli aiheuttanut tämän
kaoottisen tilanteen ja niin surullista kuin se olisikin
niin emme ehkä voisi jatkaa enää tapailuamme ja meidän
olisi palattava takaisin Yksinäiselle vuorelle.
Palasimme Carolin ja Retardexiuksen kanssa sinne mistä
olimme saapuneet. Jätimme hyvästit, Retardexius vaihtoi
peiliin uuden lasin ja hetkessä olimme jälleen kotona
Kizarwexiuksen luona Yksinäisellä vuorella. Otimme
vodkapullot kaapista ja siirryimme television ääreen
katsomaan jalkapalloa.