Download Game! Currently 62 players and visitors. Last logged in:IberiamsspGanvarSloppyAxl

Library: Darol, Kizarwexius ja lähetystö päiväntasaajalla

Books

Author: darol
Date:Sep 3 2005

"Kaiva vain sitä kuoppaa eläkä lorvi", huusin Kizarwexiukselle.
Kizarwexius yritti ottaa happea ja puuskutti. Itsekin pyyhin
hikeä otsaltani ja pohdin minkä ihmeen takia kaivoimme 
neljänkymmenen asteen helteessä kuoppaa kaivolle. 
"Ei täällä vettä ole", totesin Kizarwexiukselle joka oli
väsähtänyt kaivamisesta jo ajat sitten. Kizarwexius
puuhkutti väsähtäneenä ettei olisi ikinä kannattanut tulla
koko paikkaan.

Miksi sitten tulimme ja missä me olimme? Ehkä on aika katsoa
viikko taaksepäin menneisyyteen mistä kaikki lähti. Olimme
Kizarwexiuksen huvilalla viettämässä rauhallista iltaa 
ja katsoimme televisioita ja Kizarwexius luki Valittuja 
Paloja tai jotain muuta vastaavaa lehdykkää. Siellä oli
juttuja ns. työlomista, että matkan saisi ilmaiseksi jos
lomakohteessa jonkin verran tekisi työtä, mutta muuten
matkat olisivat ilmaiset. Kerkesimme jo unelmoida hiekkarannoista
ja rantavahdin tehtävistä ja illat tulisi biletettyä jossain
diskossa, mutta toisin kävi. Jouduimme jonkun typerän
lähetystön hommiin päiväntasaajan yläpuolelle, Eritreaan.
Työtä kahdeksan tuntia päivässä ja jos vettä halusi
virvokkeeksi niin itse sai kaivon kaivaa. Täällä Eritreassa
ei ole yhtään mitään ja lisäksi joku on yrittänyt varastaa
työkaluja ja sabotoida koko projektia. Firman, jonka palkkalistoilla
olimme, vastasi kastelujärjestelmien rakentamisesta
maissipelloille. Minun ja Kizarwexiuksen tehtäväksi 
annettiin kaivon kaivaminen ja se oli oikeastaan Kizarwexiuksen
vika koska hän teki vaikutuksen typerillä inttijutuillaan
poteronkaivamisesta.

Vähitellen kuoppa kaivoa varten alkoi valmistua, vaikka olin jo
salaa motivoinut itseäniä kuvitellen, että kaivan sitä hölmölle
Kizarwexiukselle jonka syy koko kaivuuhommat oli. Etelässä oli
naurettavan kuuma, eikä kaivo ollut vielä valmis edes, joten ei
ollut vettä juomista varten. Kizarwexiuksella oli kotipolttosta
josta ei niinkään jano lähtenyt, mutta oli ainakin jotain 
tekemistä taukohetkiksi. Kizarin kotipolttoinen oli sen verran
jäykkää ja tahmeaa että pullokin oli samea ja koko neste paksua
kuin tumma Guinness-olut. Kizarwexius otti kunnon kulauksen
pullosta, mutta viinaa meni pitkin maata ja Kizarwexiuksen
paitaa(???). Kizarwexiuksella oli vaaleaa juomaa suunsa ympärillä
niin että se muodosti eräänlaisen parran. "Näytät aivan kuin
Kalevalan Väinämöiseltä", totesin osoittaen viinasta muodostunutta
partaa. Kizarwexius nousi ylös pullo kädessä esittämään suurta
kansalliseepoksen hahmoa:

      "Otin huikan, kohta toisen, hiukan varpaita kolotti
      Tässä veistän juomalaulun, virren varsin vituttavan,
      Huudan suulla louhikäärmeen, ei haukea kanteleehi,
      Viinaa keskellä eräsuon, väen vängällä Eritreaan."

Kizarwexiuksen esitys jatkui koko päivän, ja ilta alkoi jo saapua. 
Kyllästyin kuuntelemaan koko esitystä, mutta Kizarwexius
oli humalassa kuin pilsnerin juonut Martta-täti. Aloin nukkumaan
vaikka työt olivat tekemättä ja Kizarwexius jäi joikumaan 
Kalevala-esitystään. 

Oli aamu. Yö oli ollut kylmä ja aamukastetta oli ollut jonkin 
verran. Satoi vettä hieman. Ei paljon, mutta sen verran ettei
siitä ollut kenellekään hyötyä. Hiekka muuttui mudaksi, kunnes
sade lakkasi ja aurinko pääsi kuivaamaan sateen kostuttamaa
hiekkaa. Vietimme aikaa teltassa, koska ulos mutavelliin ei
viitsinyt lähteä kävelemään. Kizarwexius oli nukkunut yön
ulkona, koska oli sammunut jo alkuillasta tai lieneekö 
nukahtanut omiin Kalevala-juttuihinsa. "Eiköhän palata töihin",
huusin krapulaiselle Kizarwexiukselle. Palasimme kuopan 
viereen ahkeroimaan. Viiden minuutin kaivamisen jälkeen huomasimme
että eihän meillä ole käsissä lapioita, vaan ne oli joku 
kähveltänyt yön aikana. Nyt arvoisa lukija, tai joku niistä joka
näitä yleensä lukee, pitää tätä varsin hölmönä koska miten muka
emme olisi huomanneet lapioiden puutetta ja moittii tarinaa siitä
että se menee jo naurettavuuksiin. Tämä tarina ei markkinoi itseään
laadulla, vaan määrällä ja juttujen typeryydellä. Tämä on muuten
seitsemäskymmenesneljäs rivi.

"Johan nyt on markkinat", totesi Kizarwexius täysin häkeltyneenä
kun kenttälapion oli joku vienyt. "Miten nyt saadaan työ 
valmiiksi?", ihmettelin ja katselin vaan edessä olevaa kuoppaa,
johon olisi saatava lisää syvyyttä ja niin paljon ettei sitä
ilman lapioita voinut tehdä. Palasimme takaisin työnjohtajan
pakeille kysymään mitä nyt tehdään ja siis nimenomaan työaikana, 
sillä vapaa-ajalle meillä oli kyllä tekemistä. Työnjohtaja kertoi,
että työkalut ovat työntekijöiden vastuulla ja ylimääräisiä ei
ollut, koska Eritrea on sen verran kehittymätöntä seutua, ettei
maasta löydy järkevää liiketoimintaa. Koska työkalut olivat
meidän vastuullamme niin olimme joko korvausvelvollisia tai meidän
piti löytää lapiomme tai varas. Ei meillä ollut mitään jälkiä,
joten ajattelimme turvautua jonkinlaiseen yksityisetsivätoimistoon.

Hetken aikaa harhailtuamme Eritrean pääkaupungin Asmaran kaduilla
löysimme pienen rähjäisen paikan, josta löytyi yksityistä 
etsintätoimistoa harjoittava mies. Lyhyt, laiha mustaihonen 
eteerinen mies otti meidät vastaan. Hänellä oli päässään stetsoni
johon oli liitetty kuusisakarainen tähti, joka kai oli muropaketista
tai jostain muusta löydetty sheriffintunnusta muistuttava symboli.
Miekkonen näytti jokseenkin tutulta ja Kizarwexius kysyi häneltä
olemmeko kenties joskus tavanneet. "Olemme", kuului vastaus ja
katsoin itsekin tarkemmin ja se ääni kuului mahapaineisen tutulta.
Se oli eritrealainen kummitussetä. Kizarwexius oli lohikäärmeen
lihalla ja itse juoksin pää kolmantena jalkana ovesta ulos kuin
olisi ollut poliisiopistoleffoja kaupitteleva juippi kintereillä.
Eritrean helteessä hetkeksi pysähdyin ja katsoin taakseni onko
Kizarwexius perässäni. Rauhoituin ja palasin takaisin toimistoon
ja Kizarwexius ja kummitussetä jotain sölkkäsivät. Oikeastaan
Kizarwexius esitti Kalevala-pätkää ja setä oli hiljaa. Kummitussetä
oli kovin vaitonainen, mutta niin hän oli ollut aina ennenkin ja
puhui kovin satunnaisesti (Ks. Darol, Kizarwexius ja eritrealainen
kummitussetä). 

Selitimme kadonneiden lapioiden mysteerin kummitussedälle ja kysyimme
voisiko hän ottaa asian selvitettäväkseen. Hän suostui tähän ja me
palasimme takaisin työleiriin. Selitimme työnjohtajalle, että olimme
palkanneet yksityisetsivän selvittämään varkautta. Hänestä se oli
erittäin mainio ajatus, kunhan maksamme etsivän palkat itse. Setä
teki siis tutkimukset ja me rahoitimme. Odottelimme tutkimuksen
tuloksia ja koska lapiosta ei ollut vielä tietookaan niin tästähän
tuli melko lailla mukava loma. Järveä ei tosin ollut lähelläkään,
mutta hiekkaa oli. Päätimme Kizarwexiuksen kanssa ottaa kilpailun
kumpi rakentaa hienomman hiekkalinnan. Jonkinmoisia linnoja onnistuimme
rakentamaan, mutta kumpikaan ei kovin isoa saanut aikaan, koska
ilman vettä ei hiekkaa saanut oikein kostutettua ja rakennelmat 
musertuivat aina. Luovutimme linnojen rakentamisen ja päätimme
lähteä kyselemään olisiko lapiovarkauksien tutkimukset edistyneet.
Saavuimme toimistoon ja kysyimme kummisedältä. "Eivät ole edistyneet",
kuului vastaus. Lähdimme takaisin työleiriin. Katselimme kaivon 
paikkaa, eikä minkäänlaisia jälkiä näyttänyt olevan. Sanoin 
Kizarwexiukselle, että on ihme kyllä jos näistä pystyy mitään
päättelemään, kuka on lapion vienyt. Kizarwexius myös ihmetteli missä
vaiheessa kummitussetä tulee edes tutkimaan, kun ei häntä ole 
näkynyt etsimässä johtolankoja edes. 

Palasimme etsintätoimistolle kyselemään onko kummitussedän tutkimukset
edistynyt. Ei kuulemma ollut. Olimme matkaamassa Kizarwexiuksen
kanssa takaisin leiriin päin kun Kizarwexius ihmetteli, miten
kummitussetä ikinä on pärjännyt tuossa työssä, jos hän ei edes
käy tutkimassa paikkoja eikä yritäkään tehdä mitään. Mieleeni tuli
idea ja palasimme takaisin eritrealaisen kummitussedän toimistolle.
Kummitussetä nuokkui normaaliin tyyliinsä eikä tehnyt elettäkään
liikahtaakseen. Kysyin kummitussedältä: "Kuka varasti lapiomme?",
jolloin kummitussetä vastasi: "Eritrealainen lättänokkatäti". Aivan
niin, kummitussetä vastaa jos hänelle esittää oikeat kysymykset.
"Missä eritrealainen lättänokkatäti on?", kysyi vuorostaan Kizarwexius
jolloin vastaus kuului "Vapaaehtoislähetystön kolmas teltta oikealla."

Arvoitus alkoi osoittamaan selviämisen merkkejä, toisin kuin Kizarwexius
joka oli juomingeistaan vielä hiukan krapulassa. Jatkoimme matkaa
vapaaehtoislähetystön kolmanteen telttaan, mutta kun pääsimme perille
niin huomasimme, että väkeä oli kokoontunut kymmenittäin neuvonpitoon.
Kuka näistä kaikista olisi eritrealainen lättänokkatäti, ja kuinka
hänet tunnistaisi?


--Jatkuu seuraavassa numerossa --

      



Books