Download Game! Currently 92 players and visitors. Last logged in:TeptLyriikkaChoraleBogle

Library: Darol, Kizarwexius ja lähetystö päiväntasaajalla (Osa 2)

Books

Author: darol
Date:Nov 25 2005

Väkeä oli kuin Kalpan maalilla, mutta kummitussedän neuvoista ei olisi
nyt juurikaan apua. Lisäksi mietimme sellaista asiaa, että jos kyseinen
henkilö juuri sillä hetkellä olikin teltassa, niin olisiko hän siellä enää.
Varkaan etsiminen ei olisi siis helppoa. 

Aloimme Kizarwexiuksen kanssa kuitenkin tutkimana, voisiko joku teltassa
vastata tuntomerkkejä. Ketä kutsuttaisiin Lättänokkatädiksi, kai sille
täytyi jonkinlainen syy olla? Jakauduimme Kizarwexiuksen kanssa kahteen
porukkaan ja minä päätin tutkia teltan oikean puolen ja Kizarwexiukselle
jäi vasen. Koska kyseessä oli kuitenkin meneillään virallinen neuvonpito
piti meidän olla hyvin varovaisia, jotta emme aiheuttaisi kansainvälistä
selkkausta.

Emme olleet aivan varmoja, kuinka tekisimme tämän, joten tällä kertaa
meillä oli käytössämme ovelampia keinoja. Meillä oli satelliittiyhteys
muihin sankareihin, joilta ajattelimme löytää keinoja kuinka lättänokkatäti
saataisiin saavutettua. Satelliittiyhteyden päästä löytyi tällä kertaa
Jutom ja koska ei Lasse Lehtistä ollut hääräämässä niin saimme puhua
hänelle yli 30 sekuntia. Mietimme kovasti, kuinka välttää selkkausta ja
lopulta Jutom vahvisti meille, että eihän meidän ole pakko välttää
selkkausta kunhan pidämme huolen ettei meitä tunnisteta. Keksimme
käyttää tummennettuja aurinkolaseja, jotka olisivat hyvin kantava osa
valepukua. Jutom antoi meille myös hienon idean siitä, että käyttäisimme
myös mustia nahkatakkeja. "Vähän kuin Gestapo", totesi Kizarwexius. Keskellä
Eritreaa nahkatakkien metsästäminen oli hyvin hankalaa, joten päätimme
käväistä katsomassa viereisissä teltoissa löytyisikö sieltä mitään. Teltat
olivat kovinkin tyhjiä, eikä suoranaisesti nahkatakkeja löytynyt. Ehdotin
että voisimme teurastaa kamelin ja käyttää kamelinnahkaa suojana, mutta
Kizarwexius ei aivan täysin ideasta innostunut. Lopuksi tarkemmin 
tutkiessamme Kizarwexius onnistui löytämään mustia huntuja, joita voisimme
käyttää nahkatakkien sijasta. Ei muuta kuin päheet hunnut päälle ja olimme
kuin parhaitakin arabeja. Teimme Kizarwexiuksen huntuun reiälle oman paikan,
koska muuten huntu ei olisi aivan täysin tukenut Kizarwexiuksen karismaattista
olemusta.

Palasimme takaisin neuvonpitotelttaan ja päätimme alkaa sittenkin yhdessä
tutkimaan, jos löydämme eritrealaisen lättänokkatädin. Monella muullakin
naisella oli huntu, joten meidän olisi jotenkin saatava hunnut pois heiltä, 
jotta näkisimme olisiko jollakin lättänä nokka. Meitä ei valepuvuistamme 
tunnistettaisi, joten päätimme käydä suoraan vain päälle. Saimme eräältä
naiselta hunnun pois päältä, mutta hän ei selvästikään ollut lättänokkatäti.
Tosin kaksoisleukatäti hän olisi voinut olla. Hän nosti kohtauksesta mekkalan
ja hyvin nopeasti teltan ulkopuolelta tuli jonkin sortin partio vahtimaan
uloskäyntiä ja muut ryntäsivät meitä kohti. 

Tilanne näytti erittäin tukalalta ja pyysin Kizarwexiusta tarttumaan 
satelliittipuhelimeen ja nopeasti. "Kuka siellä on! Tarvitsemme apua!",
huusimme niin kovaa puhelimeen kuin vain keuhkoistamme ääntä saimme irti.
"Dagel täällä!", kuului luurin päästä. Kizarwexius nopeasti selitti
tilanteen ja kysyi mitä voimme tehdä. Dagelin idea oli yksinkertainen, mutta
erittäin hyvä. Hän ehdotti piiloutumista makuupussiin, koska makuupussihan 
on maailman paras piilo. Niin meistäkin, mutta valitettavasti makuupusseja
ei ollut tullut mukaan. Juoksimme äkkiseltään kauemmaksi vartijoista ja 
kaadoimme pöytiä vartijoiden eteen. Teltta ei ollut suuri, mutta saatoimme
onnistua aiheuttamaan epäjärjestystä niin että kaikenlaiset mööpelit olivat
sikin sokin ja niiden alle mahtui kaivautumaan, aivan kuin eskimot igluihin.
Pöydät kaatuivat juuri sopivasti, jotta kaaoksen keskellä onnistuimme 
ryömimään pöytien alle niin etteivät vartijat meitä nähneet.

Makasimme Kizarwexiuksen kanssa pöytien alla. "Mitäs nyt tehdään", kysyi
Kizarwexius minulta. Mietin että voisimme hiljalleen hiipiä ja toivoa
ettei vartijat näe meitä tai tehdä rynnäkön, mutta ne eivät kuulostaneet
hyviltä ideoilta. Kizarwexius kaivoi vanhan analoogisen NMT:nsä taas
esiin ja otti jonkun satunnaisen sankarin puhelimensa päähän. Tällä
kertaa avunpyyntöön vastasi Rutaliator. "Mitä me teemme Rutaliator", 
Kizarwexius kysyi. "Kaivakaa tunneli pois teltasta ulos", oli Rutaliatorin
neuvo. Kyllä on fiksuja neuvoja, mietimme ja suljimme luurin. "Vielä jos
meillä olisi lapiot niin tämä kävisi paljon helpommin", sanoi Kizarwexius
kun tunneli ei tuntunut edistyvän mitenkään. No sepä se. Sehän se meidän
alkuperäinen ongelma olikin. Tunnelin kaivamisesta ei tullut mitään.
Löin kädellä otsaani jonkin sortin tyhmyyden merkiksi. Kizarwexius 
läimäytti myös kädellä otsaansa. Hän ei tosin osannut hallita voimiaan
vaan mätkäisi sen verran kovaa, että onnistui tönäisemään itseensä sen
verran kovaa että lensi ilmalennon johdosta teltan ulkoseinästä läpi.
Vartijat seurasivat vain kivettynein katsein teltan ulkoseinässä olevaa
reikää ja heidän möllöttäessä aukkoa kirmasin ulos teltan pääovesta ja 
vartijat vain näyttivät hölmistyneiltä kun sydänkohtauksen saanut
Marlon Brando. 

Tapasin Kizarwexiuksen heti teltan ulkopuolella ja hämminki oli jo 
hiukan edennyt siihen vaiheeseen, että vartijat eivät olleet enää
yhtä pihalla joten säntäsimme hirveällä vauhdilla karkuun. Juoksimme
kuin Hannes Kolehmainen 1900-luvun alussa ja meitähän ei tavoittanut
enää kukaan. Vihdoin olimme keskenämme yksin, erämaassa, kaukana ilman
ongelmia. "Anna se luuri tänne", sanoin Kizarwexiukselle. "Nyt soitetaan
jollekin, joka osaa antaa neuvoa joiden kanssa emme joudu keskelle
erämaata". Otin yhteyden sankariin nimeltä Juo. Kysyin häneltä puhelimessa
mitä meidän kannattaisi tehdä ja hänen neuvonsa oli hyvin suorasukainen.
Hänen mielestään meidän kannattaisi vain korvata lapiot, sillä eiväthän
ne ole yhtä kalliit kuin esimerkiksi yksityisetsivän palkka. Niin,
kai siinäkin oli hyvin mietitty lauselma. "Onko sinulla rahaa Kizarwexius",
minä kysyin, sillä minulla ei ainakaan ollut. Kizarwexius kertoi ettei
hänelläkään ollut, ellei hänen optiojärjestelyitä lasketa. Tuijotin
silmät pyöreenä Kizarwexiusta ja kysyin paljonko hänellä on rahaa
optioissa. Hän kovin ujosti kuiskasi summan korvaani ja totesin että
summalla saa kovinkin monta lapiota, jos päätämme korvata summan.

Eritreassa lapiot eivät voi paljon maksaa, joten Kizarwexiuksen kanssa
totesimme, että ehkä vain korvaamme lapiot. Lähdimme kylään katselemaan
jotain lapiokauppaa, kunhan vain löysimme kylän. Astuimme lapiokauppaan
tutkimaan millaisia lapioita ostaisimme korvaukseksi lähetystölle, kun
kauppaan saapui salavihkaisen näköinen nainen kahden lapion kanssa.
Katsoimme Kizarwexiuksen kanssa hetken ja hänen ulkomuotonsa vaikutti
hyvinkin sellaiselta kuin mitä olimme koko ajan etsineet ja hänen tuomansa
lapiot olivat hyvinkin samankaltaisia kuin mitä meillä oli käytössä. Jälleen
oli aika ottaa yhteyttä puhelimella apujoukkoihin ja oljenkorsina toimivat
Jutom ja Ggr. Koska Jutom oli sitä mieltä, että parhaiten selviämme kun
vaan otamme lapiot ja lähdemme karkuun, olimme kovasti sen ajatuksen
kannalla. Ggr kuitenkin neuvoi meitä ottamaan vähemmän radikaalin tavan
ja selvittämään mistä asiassa oli kyse ja päätimme seurata sitä..aluksi.

Katsoimme hetken naikkosta ja kovasti näytti siltä, että hän oli saapunut
lapioita myymään. Hänellä oli päällään kovin rähjäiset kuteet, joten ei
hän ainakaan mistään rikkaasta perheestä ollut. Koska yhdennäköisyys
oli niin hämmentävän selvä, päätimme kysyä naikkoselta muutaman täsmentävän
kysymyksen. "Mistäs nuo lapiot on peräisin", Kizarwexius aloitti. Nainen
pälyili ympärille hetken ja antoi ymmärtää ettei asia meille kuuluisi 
pätkääkään. Kerroimme näkökulmamme, että meiltä oli lapioita varastettu
ja ne näyttivät kovasti niiltä mitä naikkoinen mukanaan kuljetteli ja 
se, että hän aikoi päästä lapioista eroon vain vahvisti käsitystämme.
Nainen koitti kovasti väittää, että lapiot olivat hänen. Hetken katsoimme
lapioita ja pidimme Kizarwexiuksen kanssa neuvonpitoa. Mietimme asiaan
vaikuttavia faktoja ja totesimme, että emme voi todistaa että omistamme 
kyseisiä lapioita vaikka ne kovasti samalta näyttävätkin. Mietimme myös
että joudumme korvaamaan parin lapioita, jos emme näitä vie, joten asia
oli harvinaisen selvä. Naikkonen sivuun ja lapiot mukaan. Päätimme
tehdä äkkirynnäkön ja torppasimme muijan päin kaupan hyllyjä ja veimme 
lapiot. Jälleen Hannes Kolehmaisen tavoin pölähdimme kohti erämaata ja 
naikkonen jäi raakkumaan taaksemme, kuinka lapiot meni hankintahinnalla.

Palasimme lähestystöön lapioiden kanssa, jolloin päätirehtööri oli
enemmän kuin tyytyväinen siihen kuinka asiat kääntyivät jällein oikealle
tolalle. Olisimme saaneet jatkaa kaivon kaivamista, mutta olimme yhtä
mieltä Kizarwexiuksen kanssa siitä että meitä ei välttämättä kiinnosta
työn teko sen enempää ja että työloma ei välttämättä ole sujunut aivan
suunnitelmien mukaisesti. Tirehtööri kiitti tähän asti tehdystä työstä
ja oli aikamme jättää maa taaksemme. Sitä ennen halusimme vielä käydä
kiittämässä pitkäaikaista "ystäväämme" eritrealaista kummitussetää, vaikka
tälläkään kertaa hänen työpanoksestaan ei meille ollut hyötyä juuri
ollenkaan. Mutta olihan hän kuitenkin jo yhdenlainen tuttavuus keskellä
koko seikkailusarjaa. Vihdoin palasimme yksinäiselle vuorelle ja
Kizarwexius totesi, kuinka joulukuu alkoi lähenemään ja pitäisi
varmasti lahjat ostaa ja koittaa keksiä jotakin kuinka joulukiireen
välttäisi. Mutta se lienee seuraavan kuun aihe, vai mitä?


Books