Author: darol
Date:Jul 8 2006
Olipa kerran prinsessa joka eli kauniissa modernisoidussa linnassa.
Siellä oli kaikki luksushärpäkkeet, mutta prinsessa ei ollut tyytyväinen
sillä ilkeä lohikäärme ei päästänyt häntä konffaamaan palomuurin asetuksia
ja näin prinsessa ei voinut käyttää Kazaa Liteä jotta olisi saanut
ladatuksi musiikkia. Vuodet kuluivat samaan tahtiin ja prinsessa joutui
selaamaan nettiä aivan internet explorerin avulla mutta eihän sillä mitään
musiikkia löytynyt. Eräänä kauniina päivänä prinsessa tapasi prinssin netissä,
jonka profiili vastasi omiin hakuehtoihin. Tämä oli prinssi Mudax. Prinsessa
kertoi kuinka ilkeä lohikäärme pitää portteja kiinni ja näin prinssi lupasi
ettei jättäisi prinsessaa murheen alhoon. Prinssi Mudax lähti matkaan
kohti linnaa, jossa prinsessa asui ja muutaman päivän kuluessa saapui
linnan pihalle. Matka ei ollut pitkä, mutta nykyajan ritareilta ei voi vaatia
kovaa kuntoa. Viimein linnan piha häämötti. Pihassa seisoi ilkeä louhikäärme,
jota virustutka ei ollut havainnut ja se piti prinsessaa loukussa.
Louhikäärme astui prinssi Mudaxin tielle ja kysyi mitä ritari täällä päin
tallustelee. Prinssi vastasi tulleensa vapauttamaan prinsessan. Tähän
louhikäärme vastasi "Prinsessa on minun vankini ja minä en päästä hänen
luokseen ketään". Prinssi vaikutti vaikeroituneelta. Hän pyöritti päätään
ja hieroi käsiään ja mietti kuinka ihmeessä hän voisi onnistua vapauttamaan
prinsessan. Lopulta prinssi sanoi: "Älä viitsi hei, ei kukaan muu lähde
treffeille mun kaa ja tulin sentään tosta 200 metrin päästä asentaa tota
palomuurii". Lohikäärme katsoi prinssiä hetken ja totesi, kuinka oikeassa
hän varmasti oli. Lohikäärme päästi kyyneleen ja lehahti lentoon ja katosi
taivaan sinertävän hämyiseen pimeyteen. Prinssi kapusi linnan tornia
ylöspäin ja lopulta hiki valuen otsalta hän kysyi prinsessalta "Missä se
halvatun palomuuri on". Prinsessa nousi tuoliltaan kesken irc-galleria
kuvien lataamisen ja osoitti mustaa johtoa joka johti ulos kellariin. Urhea
prinssi lähti selvittämään mihinkä tuo mystinen johto jatkoi matkaansa.
Lopulta kellarin synkkä näkymä oli edessä ja prinssi huusi paniikissa
"Ei tämä ole palomuuri vaan kaapelimodeemi!". Prinssi Mudax kolisteli
rehvakkaasti takaisin yläkertaan, ja lempeästi tönäisi prinsessan sivuun
hamuten Symantecin pahamaineisia asetuksia. Da Vinci- koodimaisen
asetusviidakon seasta urhea prinssi löyti vihdoin oikeat asetukset
muutettavaksi ja tehtävä oli vähintäänkin yhtä vaikea kuin paraskin yritys
navigoida MTV3sen kotisivuja. Lopulta Kazaa Lite toimi ja Mudax esiintyi
hohdokkaasti seisten monitorin edessä, irc-gallerian bannerivalojen hohtaessa
taustalla kun prinsessa katsoi sankariaan suoraan silmästä silmään. Se oli
rakkautta kuin ensisilmäyksellä, kunnes kaikki muuttui. Prinssin silmät
surkastui ja pupillit laajeni, kun waretus alkoi ja aikamittari osoitti
sekunttipeliä kuinka ensimmäinen Anita Hirvosen hirveistä biiseistä lähestyi
uhkaavasti kohti tietokoneen kovalevyä. "Prinsessa on naamioitunut syöjätär!
Tämä on ansa", karjui prinssi Mudax ja epätoivoisesti lähestyi kohti
diabolisen digitaalista posetiivia, mutta prinssille tuntematon
QWERTY-näppäimistö soljui etusormien välitse ja konetta oli aivan mahdoton
käyttää. Kappaleet latautuivat, mutta toimiminen oli jo myöhäistä. Prinssi
oli prinsessan pauloissa eikä paluuta enää ollut kun iskelmän sävel
lumosi urhon. Näin modernin rautakauden prinssi oli alistettu ja yksi sen
ajan apokalyptisista tarinoista saapui päätökseen.