Itkeäkkö vai nauraako?
On taas ollu vaikka mitä... Joskus ihmettelen todellakin miesten fiksuutta
(anteeksi vain kaikille miehille). Meilläkin taas käytännön asiat sujui kotona
mallikkaasti. 

Pyysin rakasta miestäni laittamaan pyykit kuivuun. Olin pessyt 2 koneellista
pyykkiä joista toinen koneellinen oli puhtaille pyykeille tarkoitetussa
muovikorissa ja toinen edelleen koneessa. Meidän kuivaustelineellä
olivalmiiksi yksi koneellinen kuivaa ja puhdasta pyykkiä. No siis ongelmana
oli saada pyykit kuivuun joten miten toimittaisiin? Moni (varsinkin nainen)
nostaisi pyykkitelineestä kuivan, puhtaan pyykin esim. sängylle ja ripustaisi
sitten tälle telineelle pyykit.No asiahan ei ihan niin mennyt... Ihanan
kiltisti mieheni rupesi pyyntöäni (lue komentoa) toteuttamaan ja ripusti ensin
märän pyykin pienen pieneen oskarin oksaan (ja jollet tiedä mikä se on niin
kysy äidiltäsi) ja koska siihen ei koko koneellinen siitä korista mahtunut
päättihän luovasti levitellä loput pitkin poikin asuntoa. Minäpä katselin
hetken tätä toimintaa ja kysyin jotta 'anteeks nyt mutta mitä sä puuhaat?'.
Mieheni vastaa iloisesti että laitoin noi pyykit kuivuun ja sain nyt tän korin
tyhjäks. No minä hiukan ihmeissäni kysyin, että etkös olis voinut laittaa
niitä pyykkejä kuivaustelineeseen. Miehen taas siihen kärsivällisestiselittämää
n minulle ettei se onnistu, koska telineellä on kuivat pyykit ja niiden
kuivien ja puhtaiden pyykkien kori oli täynnä märkiä pyykkejä,joten hänen piti
ensin laittaa ne kuivuun ennenkuin onnistuu tämä kuivien pykkien pois otto.
No koska olen vain minä niin tietysti kysyin ihan tyhmä, että eikös niitä
kuivia pyykkejä ois voinut nostaa vaikka sängylle siksi aikaa, kun laittaa ne
märät pyykit kuivuun? Mieheni katsoo hiukan yllättyneen hämillisenä, juuri
kuin olisi keksinyt jotain suurtakin ja toteaa 'niin todellakin. En
ajatellutkaan!'.

Niin.. tallaista on se perhe-elämä miehen kanssa.. HUOH