Luin tänään aamulla hieman maailmankaikkeuden elämäkertaa ja aloin miettiä
yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhdistämistä. Esimerkiksi
tällä hetkellä mustien aukkojen singulariteetti on asia, jossa kyseiset
teoriat yhdistyvät jollain tuntemattomalla tavalla. Koska emme voi tuntea
mustan aukon tapahtumahorisontin takana tapahtuvia ilmiöitä, niin kaikki
perustuu puhtaaseen teoretisointiin. Voiko singulariteetti tarjota väylän
toiseen maailmankaikkeuteen ja onko singulariteetti juuri se piste, joka antaa
meille vastaukset tähän mennessä yhteensovittamattomien teorioiden
yhdistämiseksi? Sitten mietin ulottuvuuksia, sillä monen tutkijan mielestä
kolmen paikkaulottuvuuden ja yhden aikaulottuvuuden lisäksi olisi muitakin
ulottuvuuksia. Yksi esimerkki on säieteoria, jossa tuntemamme neljän
ulottuvuuden lisäksi on olemassa 5 tai enemmän kokoon käpertyneitä
ulottuvuuksia. Tällaiset kysymykset asettavat minun mielestä tieteellisen
tiedon perinteisen käsityksen kyseenalaiseksi, sillä vaikka singulariteetteja
ja ulottuvuuksia voidaan tutkia, tutkimustuloksia ei voida perinteiseen tapaan
osoittaa oikeiksi tai vääriksi. Ehkä tämän takia tähtitiede on niin
kiinnostavaa! 

Illalla luin intialaista kirjaa (Gita Mehta - Joen Sutra) ja mietin
jainalaismunkkien elämää, jossa periaatteina ovat köyhyys, selibaatti ja
väkivallattomuus. Voiko köyhyys olla tavoiteltava päämäärä? Väkivallattomuutta
toivottavasti tavoittelee jokainen, selibaatti taas on jokaisen ihmisen
henkilökohtainen asia. Mutta mikä saa ihmisen jättämään kaiken materiaalisen
"hyvän" ja sitoutumaan näihin arvoihin? Jos valinnan tekee itse, sitoutuminen
on mahdollista...Mutta ihmiset, jotka elävät köyhyydessä tai selibaatissa
tahtomattaan, harvoin ovat niitä valinneet.