Välillä näemmä muututaan rl-blogiksi.

Tultiin tossa vähä yli tunti sitten takas purjehtimasta. Maalla tulee paha
olo, tuntuu siltä että keinuu, kun on tottunut veneessäoloon.

Maanantaina siis lähdettiin iltapäivästä menemään. Tuuli oli melko sopiva, ja
heti kirotun paperitehtaan ohituksen jälkeen saatiin purjeet ylös. Lähdettiin
seilailemaan pohjoiseen päin kohti Iin Röyttää. Rantaa pitkin mennessä näkyi
(ja lähinnä kuului) olevan ihan kivasti porukkaa Nallikarissa rantailemassa.
Ulkoilma väsyttää, nappasin puolen tunnin päiväunet matkalla. Aurinko paisteli
mukavasti ja tuuli oli melkein optimaalinen, vähän piti luovia menemään.
Iltasella alkoi sadella vettä ja joskus yhdentoista tienoilla taidettiin olla
perillä Röytässä.

Tiistain heräilyt meni johonkin yhdentoista tienoille. Aamupuuron jälkeen
ihmeteltiin saarta ja laiturinaapureiksi tulleita veneitä ja sitten huideltiin
katsomaan saarta. Sieniä oli tarkoitus löytää, ja hyvinhän niitä siellä
olikin. Tatteja saatiin puolisen sankoa, karvarouskuja sangollinen ja
sekalaisia haperoita melkein toinen sanko. Nukahdin kun muut ryöppäs sieniä,
heräsin myöhemmin sopivasti saaren saunassa käymään ja lättyjenpaiston
varamieheksi. Uimavesi oli vähän kylmempää, kuin maanantaina.

Tänään käytiin aamusta (puuron jälkeen) vielä toisen kerran kävelemässä ympäri
saarta. Leivänheittojen jälkeen alettiin valmistautua takaslähtöön. Äiti löysi
jostakin vielä puolikkaan sangollisen samaisia karvarouskuja. Hullua.
Tulomatkan purjehduksiin meni hieman yli neljä tuntia. Tuuli oli hyvä,
keskivauhti oli jossakin neljän solmun tienoilla ja maksimi kahdeksan. Hyvät
kyydit ja pärskeet tuli. Päivän lämpötila oli vähän alempi kuin aiempien,
mutta sää noin yleisesti paranemaan päin. Viime yönä oli myrsky.

Ai niin, maanantaina ajettiin jonkun typerästi asetellun itäviitan läheltä
hiekkasärkkään kiinni. Vaurioita ei tullut, matka vaan pysähtyi. Olin jo
ehtiny uimaan aiemmin, mutta piti sitten käydä sankaroimassa (työntämässä)
vene irti hiekkasärkästä samalla kun muut yritti olla painona veneen
peräpäässä ja operoida moottorilla. Ihmeellinen kohta tuntui olevan,
välittömästi siitä metrin syvyydellä olleesta hiekkasärkästä irrottua pohja
tippui sinne yli kahdeksaan metriin.

Kivaa oli, en tainnu palaa tällä kertaa. Huomenna pitäis kattella Oulussa
vielä pari punkkikeikkaa ja sitten painella viikonlopuks mökille. Sieltä
sitten loppuviikosta tai ens viikon alussa takas ihmisten ilmoille ja
pikkuhiljaa myös töihin ja peliin.

Kyllä loma tuntuu hyvältä.

PS. Lepää rauhassa, Eno.