Nyt kun muistan nii..

Toissa yönä nähdyssä unessa työkaveri kertoi että Suomen jääkiekkomaajoukkueen
päävalmentaja on keksiny ihan helvetin hyvän tavan kasvattaa papuja pihalla.
Niillä on kaadettu siitä pihalta koivuja ja sitte ne kannot on jätetty siihen
lahoamaan. Se jääkiekkovalmentaja tekee niihin lahoaviin kantoihin
omenaporalla reikiä, joihin sitten iskee pavut kasvamaan. Pavut hyötyy siitä
sillee hyvin, että kun ne koivut on työntäny juurensa jo sinne aika laajalle,
niin pavut saa tavallaan sellasia valmiita reittejä käytettyä ja kasvaa sitte
niillä tosi onnistuneilla juurilla aivan käsittämättömän hyvin.

Viime öisessä, tai tämänaamuisessa unessa olin Lauran äidin pihamaalla (kolmen
puisen rivitalon sisäpiha) ja kattelin ku siitä joku naapurin tyttö lähti
menemään ja tiputti vahingossa kännykkänsä. Se ehti jo häipyä siitä pihan
portista ulos kun kävin poimimassa sen puhelimen ja sitten jotenkin kuitenkin
onnistuin soittamaan sille että hei sulla jäi tää kännykkä johon just soitan.
Tyttö pyysi puhelimessa tiputtamaan sen puhelimen niiden ulko-oven raosta
sisään, mutta varoitti etten herättäis sen poikaystävää. Menin siihen
portaille ja huomasin että siinä oli kolmet lastenvaunut, joista kahdessa oli
jotenkin laiminlyöty ja kuollut pari-kolmevuotias lapsi. Kolmannessa oli
mustelmilla ja naarmuilla oleva lapsi, joka ilmeisesti oli nukkunut koko
edellisen yön pihalla sidottuna lastenvaunuihinsa. Tiputin kännykän ovenraosta
sisään ja sittenhän se poikaystävä lähtikin jo kolistelemaan pihalle sieltä.
Pyöräilin ihan vitusti pakoon sitä, mutta se jätkä oli pirinarkkarin
ulkomuodostaan huolimatta (tai ehkä juuri siksi) ihan saatanan kova
juoksemaan. Heräsin just ennen kiinnijäämistä melko paniikissa. Ainii, ja
jostai syystä mulla oli siinä pyöräillessä valkkaripullo sylissä.

Ditto.