Kävin tos aattelee että jos maailma laajenee sillai niiku rajoillee asti,
olkoot ne keinotekoset tai sitten jonkii tapahtuman säätämät,
 mutta sitten kun se lähtee kutistuu sitten takas, niin entä jos tää kaikki
 menee niin kuin aineella on tapana mennä, eli aina samalla tavalla tiettyjä
 reaktioita, tiettyinä aikoina, tietyissä paikoissa, niin entäpä jos maailma
 lukemattomia kertoja tehnyt saman syklin, palannut alkuun, räjähtänyt
 kasvamaan, laajentunut taas, eli aine on käynyt saman polun miljardeja
 kertoja. Entä jos se kaikki lämpö on varastoinut itseensä muistin. Entä jos
 sillä kaikella aineella on muisti. Jos niin on, niin eikö olisikin
 mahdollista, että kaikki dejavut ovatkin aineen huuto, "näin on ollut!" Jopa
 aivan uusissa, odottamattomissa paikoissa, kun tulee hienoja välähdyksiä ja
 saattaa nähdä jopa eteenpäin, eikä se ole pelkkää ajatusleikkiä, vaan
maailman
 kaavaa.

Aikamoista