Väinämöisen polven haava --Vaka vanha Väinämöinen Vuorella venettä vesti, Kalliolla kalkutteli Kirvon lyömättä kivehen, Kasan kalkahuttamatta. Hiisi vartta vaapahutti, Lempo pontta pyörähytti, Hiisi suonille sovitti, Lempo luille luiskahutti. Veri pääsi vuotamahan, Maahan maito juoksemahan; Ei ollut sitä mäkiä Eikä vuorta korkieta, Jok´ ei tullut tulvillehen Varpahasta Väinämöisen, Polvesta pojan pätösen. --Tuoahan hopietuoppi, Kultakannut kannetahan: Ei pietty pikkustakana, Vejä ei vähästäkänä Jeesuksen suloa verta, Herran hurmetta hyveä. Tuohiset vesiltä tuotu, Leppälastut lainehilta, Ne on pikkusen pitänyt, Vetänyt ani vähäsen Veren vuotamattomaksi, Maito juoksemattomaksi. Ei nyt maahan maito joua, Kumpuhun urosten kulta, Miesten hempu heinikköhön. Vaka vanha Väinämöinen Jo näki tuhon tulevan, Hätäpäivän peälle soavan, --Niin heän sanoiksi virkko: "Veri, seiso niinkuin seinä, Hurmeh, asu niinkuin aita, Kouhkoiss´ on siun kotisi, Maksoiss´ on siun majasi, All´ on vuolten vuotiesi, Siell´ on suosi ollaksesi, Lempi liukoaillaksesi Lihan lämpösen sisässä! Liha on lämmin syöäkses, Veri on lämmin juoakses!"