..Mutta kotkien tulon jälkeenkin oli hiisillä ylivoima. Viime hetkellä oli
saapunut itse Beorn - kukaan ei tiennyt kuinka ja mistä. Hän tuli yksin ja
karhun hahmossa ja vihassaan hän näytti kasvaneen jättiläisen mittoihin.

  Hänen ärjyntänsä jylisi kuin rummut tai pyssyt ja hän heitteli hiisiä ja
susia tieltään kuin olkia ja höyheniä. Hän kävi niiden kimppuun selustasta ja
katkaisi niiden ketjun kuin ukkosen nuoli. Kääpiöt puolustivat yhä
ruhtinaitaan matalalla pyöreällä kummulla. Silloin Beorn kumartui ja nosti
maasta Thorinin, jonka keihäät olivat lävistäneet, ja kantoi hänet pois
taistelun melskeestä.

  Pian hän palasi ja hänen vihansa oli paisunut kaksinkertaiseksi, niin ettei
mikään voinut häntä vastustaa eikä häneen näyttänyt pystyvän mikään ase. Hän
hajotti henkivartioston ja paiskasi maahan itsensä Bolgin ja surmasi sen.
Silloin täytti kauhu hiidet ja ne pakenivat joka suuntaan. Mutta uupumus
haihtui niiden vihollisista uuden toivon virittyä ja he ajoivat niitä takaa
aivan niiden kintereillä ja estivät useimpien paon. Monia he ajoivat
Vuolaaseen Virtaan ja ne, jotka pakenivat etelään tai länteen, he ajoivat
Metsävirran rannoille levittäytyville soille, ja siellä niistä menehtyi suurin
osa, ja ne jotka suurella vaivalla pääsivät metsähaltioiden valtakuntaan
surmattiin taikka ajettiin kuolemaan syvälle Synkmetsän poluttomaan pimeyteen.
Lauluissa kerrotaan että kolme neljännestä pohjoisen hiisisotureista sai
surmansa sinä päivänä, ja vuorilla vallitsi pitkään rauha.

OIJOIJOIJOIJOIJOI...