Näin hämmentävää unta. Ajoin pyörällä kolarin, ja vasen käsivarteni murtui
pahasti. Sain murtuman käsivarteeni ja avomurtuman kyynärvarteen, mistä luun
pää törrötti ihon läpi pahannäköisesti. Paikalle riensi joitakin lääkiksen
opiskelijoita, jotka urheasti yrittivät parsia minua kasaan. Verta suihkusi
haavasta ja minä yritin auttaa puristussiteen asettamisessa heti olkapään
alapuolelle. Verenhukka oli kuitenkin suurta ja niinpä seuraavan kerran silmät
avatessani heräsin sairaalasta. Siellä murtuneet luut oli jo aseteltu
paikalleen ja haava suljettu, mutta minua hoitanut lääkäri ilmoitti, että
sairaalassa on säästöjen vuoksi siirrytty murtumien avohoitomalliin, missä
potilas itse hoitaa murtumansa kotona loppuun. Olin hieman hämmentynyt, mutta
lääkäri rauhoitteli minua, että aloitusviillot on tehty jo valmiiksi sairaalan
puolesta. Katsoessani kättäni tarkemmin huomasinkin, että siihen oli tehty
syvät viillot sekä kämmeneen että käsivarteen ja olkavarteen. Lääkäri selitti,
että minun pitäisi kotona irrottaa iho ja liha luiden ympäriltä, jotta luut
pääsisivät kunnolla paranemaan. Se onnistuisi parhaiten vetämällä
aloitusviilloista voimakkaasti ja kuorimalla kudos luiden päältä. Niinpä menin
kotiin ja aloitin jatkohoidon. Tarrasin oikealla kädellä kämmeneen tehtyyn
viiltoon ja vedin ja rullasin lihaa pois luiden päältä. Toimenpide muistutti
hyvin pitkälti Terminator 2 -leffan kohtaa, missä T2 todistaa ihmisille
olevansa robotti. Lihan irrottaminen luiden päältä oli yllättävän vaikeaa,
mutta voimaa käyttäen sain kaluttua luuni paljaaksi ja tosiaankin,
murtumakohdat olivat jo hyvää vauhtia paranemassa. Luun pinta kimmelsi
kosteana ja jonkin verran verisuoni- ja hermokudosta kulki sen pinnalla. Sain
sairaalasta mukaani myös muutaman kulhon, joissa oli kudosten elatusainetta.
Minun oli tarkoitus pistää lihani kulhoihin ja kulhot jääkaappiin odottamaan,
kunnes luu olisi täysin kunnossa. Harmittavasti vain lihanpalaset alkoivat
hiljalleen kuivumaan kokoon ja muuttumaan harmaiksi elatusaineesta huolimatta.
Yritin ehjällä kä
dellä keikutella ja hämmentää niitä samalla, kun vasen luurankokäteni roikkui
elottomana vierelläni. Mutta mikään ei auttanut, vaan liha meni kuolioon,
käpristyi ja muuttui harmaaksi ja elottomaksi maljoilla. Niitä ei voinut enää
saada takaisin luiden päälle. Ajattelin onnettomana, että terveydenhuollon
säästöjen vuoksi menetin käteni.