Näin unta, että taistelin jossain vehreässä maassa (muistutti hieman Suomen
maaseutua kesällä) erilaisia demoneja ja pahoja henkiä yms. vastaan. Osasin n.
kahdeksan taikaa, joilla yritin pärjätä niille - esimerkiksi leimuavahiuksista
naista esittävää tulenhenkeä yritin päihittää taikomalla vesisuihkun hänen
päälleen. Jotain toista kummitusta ammuin tulisilla palloilla. Ajoittain
seikkailu eteni maanalaisiin luolastoihin ja tyrmiin, jolloin meininki oli
kaikin puolin ahdistavampaa.
Maan pinnalle palattuani saavuin meren tai suuren järven rantaan, jossa kasvoi
lehtipuita ja oli pieni rantasauna ja grillikatos. Tällöin paikalle alkoi
saapua lohikäärmeitä ja niitä oli kaiken kokoisia ja värisiä ja laatuisia.
Isoimmat olivat valtavia ja pienimmät vain kämmenen kokoisia (mutta yllättävän
vahvoja!). Yritin kukistaa niitä loitsuillani, mutta jostain syystä ne
tuntuivat koko ajan tehottomammilta. Sain päihitettyä suuren punaisen
tulikäärmeen, mutta minulla oli isoja vaikeuksia käsivarrenmittaista
kullankeltaista lohikäärmettä vastaan, joka syöksi kidastaan jotain
myrkyllistä kaasua tai vastaavaa. Loitsuni eivät purreet siihen ja turvauduin
jopa niin rahvaanomaiseen keinoon, että yritin kuristaa sen käsilläni.

Samassa kuitenkin huomioni kiinnittyi meren pintaan, joka alkoi muuttua
punaiseksi. Lohikäärmeet katosivat ja ilma synkkeni yhtäkkiä. Meri oli pian
suurilta alueilta helakanpunainen ja aaltojen harjoille ja rantaan kerääntyi
veristä vaahtoa. Samassa merestä alkoi syöksähdellä rannalle kookkaita mustia
ja harmaita pyöriäisiä, joiden kyljet ja evät olivat viilloilla ja niistä
valui verta joka värjäsi meren punaiseksi. Pyöriäiset mätkähtelivät rannalle
ja yrittivät murskata minut alleen. Ohi tipahtaneet eläimet ryömivät maalla
eväntyngillään ja pyrkivät takaisin veteen, josta ne sitten yrittivät
uudelleen kimppuuni. Pakenin hämmentyneenä ohi grillikatoksen, jossa oli
muutama matkaseurue (pari perhettä, sekä joitain nuoria matkalaisia). He
olivat menossa saunaan, joten päätin liittyä heidän joukkoonsa.

Saunan ympäristö oli kuitenkin täynnä kuhisevia muurahaisia, jotka purivat
jalkojani. Tämän lisäksi itse sauna oli valtavien hevosmuurahaisten miehittämä
(ne olivat kämmenen kokoisia ja niillä oli hurjat leuat), joten aluksi en
päässyt saunaankaan. Rohkaisin kuitenkin mieleni, kun yksi häikäisevän
hyvännäköinen punatukkainen tyttö heitti vaatteensa pois ja asteli saunaan.
Päätin, että menen sinne perässä ja valtaan hänen vierestään paikan ennen,
kuin möhömahaiset perheenisät ja heidän mekastavat lapsensa paikalla olevista
perheistä ehtisivät viedä tilan hänen läheltään. Sainkin paikan ihan hänen
vierestään ja hän hymyili minulle ystävällisesti, ja katselin onnellisena
myrskyävää merta saunan ikkunasta (sekä tyttöä sen verran kun kehtasin).

Tyttö sanoi, että hän ei enää halua matkustaa tylsien kavereidensa kanssa,
vaan mieluummin minun. Olin niin ihastunut häneen, että suostuin saman tien.
Niinpä lähdimme saunasta ja matkasimme syksyiseen Lappiin. Suurin osa
pensaista oli vielä vihreitä, mutta kasvit olivat hiljalleen kuolemassa.
Seikkailimme pitkin jotain nimetöntä kaupunkia ja minä lähinnä vain keskityin
seuraamaan tyttöä, jonka hiukset olivat nyt muuttuneet vaaleiksi. Juttelimme
kaikenlaista ja hän oli tosi mukava (joskin vaikutti hieman hullulta) ja
muistelin, miten hyvältä hän oli näyttänyt saunassa. Olin innoissani, koska
hänen kanssaan oli hauska jutella, eikä hän näyttänyt haluavan minusta eroon.
Saavuimme jonnekin hiihtokeskukselle, jonka edessä oli aavaa tasankoa ja
takana siinsi vuoria. Kiipeilimme hetken hissikaapeleiden seassa, kunnes
päätimme lähteä kaukana häilyviä vuoria kohti. Tasanko oli kuitenkin täysin
yllättäen upottavaa mutaliejua ja vajosimme saman tien kainaloita myöten
liejuun, ja vajoaminen vain jatkui. Hätäännyin aika lailla, mutta tyttö pysyi
rauhallisena ja kehotti minua rämpimään nopeasti takaisin tukevalle maalle.
Lähistöllä oli joitakin laskettelijatyttöjä (lunta tosin ei ollut), mutta he
eivät oikein ymmärtäneet auttaa meitä. Pääsin kuitenkin takaisin tukevalle
maalle, mutta tässä vaiheessa kaveristani näkyi enää hädin tuskin päälaki.
Tarrasin hänen käteensä ja riuhdoin hänetkin turvaan. Makasimme maassa
hengästyneinä ja halasin häntä iloisena, koska selvisimme pälkähästä. Samalla
alkoi sataa lunta ja kaikki vihreä peittyi nopeasti syvään loskaiseen hankeen.
Otin polkupyörän ja lähdin polkemaan auraamatonta tietä pitkin, jonka penkka
oli jyrkkä ja molemmilla laidoilla levittyi vihreä, lumeen peittyvä kukkaketo.
Kirosin lunta ja mietin, miksi tietä ei voitu aurata.