Doksepiini (kauppanimillä Doxal, Dexedyn ja Sinequan[1]) on ensimmäisen polven
trisyklinen masennuslääke (vanhalta nimeltään tymolepti). Doksepiini on ainoa
bentsoksepiini-ryhmään kuuluva lääke[2]. Sen kehitti Boehringer-Ingelheim,
joka on nykyään osa Roche-konsernia. Sillä on lievästi sedatiivisia ja
anksiolyyttisiä vaikutuksia. Doksepiini edistää myös jonkin verran
nukahtamiskynnysen alenemista. Eräs erityiskäyttöindikaatio on doksepiinin
kohdalla ollut syyllisyydentunteet.[2]

Doksepiiniä on pidetty hyvin siedettynä ja sen aiheuttamia sivuoireita
suhteellisen lievinä. Näitä saattaa kuitenkin esiintyä erityyppisesti. Mm.
suun kuivumista ja huimausta saattaa ilmetä. Lääkkeen massiivinen yliannostus
voi kuitenkin olla vaarallinen, koska tälloin tajunnantaso saattaa aleta.
Lääke ei ole ainakaan suuresti sydäntoksinen, toisin kuten amitriptyliini.[1]
Kuten suurimman osan muitakin ei-MAOI-lääkeiden kanssa, MAOI-lääkkeiden käytön
lopettamisesta tulisi pitää vähintään 2 viikon väli ennen doksepiinin käytön
aloittamista. Varsinaisista vasta-aiheisista sairauksista doksepiinin kohdalla
tulisivat kysymykseen lähinnä glaukooma (silmänpainetauti) ja virtsaretentio
eli virtsaumpi. Virtsaretention kehittyminen on mahdollista doksepiini-hoidon
aikana.[3]

Myös nk. kipukynnyslääkkeenä doksepiinia voidaan käyttää varsinkin erilaisissa
hermostollisissa kipu- ja särkytiloissa, joskin amitriptyliini on suuresti
suositumpi tässä käyttöindikaatiossa. Tällöin lääkityksen vaikutus perustuu
kipukynnyksen kohoamiseen. Eräänä esimerkkinä neuralgiasta eli
pitkäkestoisesta perifeeriseen tuntohermotukseen liittyvästä vaivasta lienee
trigeminusneuralgia, kolmoishermosärky.[4][5]

Tablettien vahvuudet ovat yleensä 10, 25 ja 50 mg.[6]

Vuoden 1976 Pharmaca Fennican mukaan, olisi ollut käytettävissä myös lihakseen
pistettävä injektio sekä lääkemikstuura. Injektiolääkkeen vahvuutena oli 12,5
mg/ml eli 25 mg 2 ml:ssa per ampulla. Tämän lääkitysmuodon erityisominaisuus
oli sen suuri väsyttävyys eli sedaatio, sekä nopea eliminaatio eli hajoaminen
elimistössä. Tämän vuoksi lääkepistoksia saatettiin tarvita useita tässä
hoitomuodossa.[7]

Klassisen masennuksen hoidossa on käytetty pitoisuuksia 75?150 mg/vrk.
Nukahtamis- ja univaikeudet (insomnia), joihin on liittynyt ahdistuneisuus ja
jännittyneisyys: pitoisuudet ovat olleet tasolla 25?50 mg/vrk. Hoitoannos
otetaan iltaisin. Kivunhoidossa käytettäneen samansuuruista annostusta. Lääke
otetaan suun kautta (per os). Tabletit (Doxal 10, 25 ja 50 mg) ovat
sokeripäällysteisiä.[8]