Jehovvaa mää toristan tääl vaa:
"Bleulerin toiveisiin vastattiin muun muassa vuonna 1933, kun natsi-Saksassa
säädettiin pakollinen sterilisaatio skitsofreniasta ja monista muista
sairauksista ja häiriöistä kärsiville. Samalla vuosikymmenellä samankaltaisia
sterilisaatiolakeja säädettiin muun muuassa Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa.
Tätä ennen samanlaisia lakeja oli säädetty monissa Yhdysvaltojen
osavaltioissa. Vuonna 1938 sterilisoinnista siirryttiin Euroopassa
massamurhiin, kun psykiatrit ja muut lääkärit näännyttivät nälkään ja
kaasuttivat arviolta 5000-10 000 psyykkisistä tai fyysisistä poikkeavuuksista
kärsivää lasta. Murhia kutsuttiin yleisesti "eutanasiaksi", "armomurhiksi" ja
"kuolemaan avustamiseksi". Saksassa murhattiin arviolta 125 000
skitsofreniadiagnoosin saanutta ihmistä. On arvioitu, että kaiken kaikkiaan
skitsofreniadiagnoosin saaneista saksalaisista noin 74 % joko sterilisoitiin
tai murhattiin. Myös esimerkiksi Puolan mielisairaaloissa tapettiin vuonna
1940 kolmen kuukauden aikana 4000 ihmistä. Ranskan mielisairaaloissa
näännytettiin nälkään arviolta 40 000 potilasta. Suurin osa näistä
massamurhista ja pakkosteriloinneista vastaavista psykiatreista sai jatkaa
urallaan toisen maailmansodan jälkeen. Esimerkiksi Saksassa 1930-luvulla
skitsofreenikkojen ja kaikkien heidän sukulaistensa pakkosterilointia
ehdottaneen psykiatrin Jospeh Kallmannin tieteellisesti kyseenalaisia
näkemyksiä skitsofrenian periytyvyydestä siteerataan yhä laajasti monissa
psykiatrian ja psykologian oppikirjoissa. Näissä oppikirjoissa ei tuoda juuri
esille psykiatrian merkittävää roolia skitsofreenikkojen pakkosteriloinneissa
ja massamurhissa.[7]

Skitsofreniaan liittyvän eugeniikan perintö elää edelleen länsimaissa, vaikka
pakkosteriloinneista onkin luovuttu. Esimerkiksi vuonna 2008 tehdyssä
kyselyssä suurin osa yhdysvaltalaisista psykiatreista suhtautui hyvin
myönteisesti psykiatristen häiriöiden geenitesteihin. Joidenkin näkemysten
mukaan skitsofreniasta kärsiviä tulee informoida heidän sairautensa vahvasta
periytyvyydestä ja heille tulee tarjota erityistä ohjeistusta
perhesuunnitteluun sekä "geneettiseen neuvontaan". Toisaalta esimerkiksi
1990-luvulla huomattiin, että kaksi kolmasosaa Israelin mielisairaaloiden yli
65-vuotiaista potilaista kärsi holokaustissa saamistaan traumoista. Vuonna
1999 Israelin hallitus julkaisikin raportin, jonka seurauksena kolme
mielisairaalaa suljettiin ja holokaustista selvinneet potilaat siirrettiin
muualle saamaan hoitoa psyykkisiin traumoihinsa. Monien skitsofreniadiagnoosi
vaihdettiin "pitkäaikaiseksi post-traumaattiseksi psykoosiksi". Heidän
raskasta lääkitystä painottavaa hoitoaan kritisoitiin vuonna 2001 julkaistussa
dokumentissa Last Journey into Silence tehottomaksi ja vahingolliseksi.
Vuosikymmenien raskaan lääkehoidon ja eristyksen seurauksena monet kärsivät
parantumattomista pakkoliikkeistä ja monet olivat menettäneet kykynsä
puhua.[7] "