Käsittääkseni huhta on sellainen kuusivitsakimppu - kirjoitin ensin että
"koivuvitsakimppu" mutta käsittääkseni se on "Koivuniemen Herra" eli berkana,
perkele, björk, biorc. Koivuvitsa on myös "vihta" (läntistä murretta) ja
"vasta" (itäistä murretta). Sana "huhta" lienee indoeurooppalaista alkuperää -
hankala sanoa onko se germaania vai arjalaista vai jotakin muuta. Sana "vitsa"
on sama sana kuin "witch" eli taivuttaa. Joskus oli "vitsa sulle, palkka
mulle". Vihdontaa. Pääsiäisnoitia. Niitä kiertelee vieläkin joskus. "Huhta"
viittaa kai huhkimiseen. Kuulostaa germaaniselta sanalta: "hu", samantapainen
sana kuin "huutaa" - joka olisi germaanisten suusta kuulostanut tältä pari
tuhatta vuotta sitten: "huu daa", "huh huh huh huu huuhuu ge taukens unter wa
friognan gebu watos!"