Työnteko vapauttaa, he sanoivat
-------------------------------

Ja köyhälistö kokoontui jälleen yhteen, ohikiitäväksi hetkeksi, syömään
ironisesti ravinteiltaankin köyhät, nopeasti mikroaaltouunissa lämmitettävät
eväänsä kertakäyttökulhoista - olihan kertakäyttöisyys päivän sana sekä
muodikasta paitsi astioissa, myös aterimissa, pyyhkeissä, vaatteissa,
ihmissuhteissa ja duunareissa, ja muodikkuus jos jokin rahvaaseen aina vetosi.
Edes ruokailuhetkien pyhyydellä ei painoarvoa voinut sanoa mainittavammin
olevan, kun vaa'an toisessa kupissa oli tehokkuuden alati suurempia
uhrilahjoja ahnaasti vaativa alttari. Kapitalisti oli lisäksi jo vuosia sitten
keksinyt köyhdyttää eineksiä ja siirtää ravinteita kalliimmalla kaupattaviin
premium-tuotteisiin hieman paremmin maksamaan kykeneville.

Nyt oli päättänyt yksi kapitalismin - siis järjestelmän, jossa nimenomaan
tehokkuus ja voitot mutta joka toisaalta vauhdittaa kehitystä jatkuvan kasvun
vaatimin uusin teknologioin ja tuottein, valjastetaan aniharvan hyväksi -
hyötyjistä, muuan von Drachenheim, rakennuttaa huvilan, jossa kestitä niin
sisäpiiriä kuin silmäätekevää. Pankkiiri ajatteli, että kahdella jo olemassa
olevalla juhlapaikalla ei saanut riittävää vaihtelua mieltä hyväilevän miljöön
rakentamiseksi ja siten kestittelyn tenho ontui. Hän pelkäsi joutuvansa
huonoon valoon tylsänä isäntänä, ja että kutsuväki ei viihtyisi ja saisi
huonoja kokemuksia illallisillaan. Tämä tarkoitti luonnollisesti sitä, että
pienen vellikuppinsa päivittäin minuuteissa ammentavan työväenluokan oli nyt
ehdoitta osallistuttava suuremmin panoksin talkoisiin - tavalla tai toisella -
jotta Patriciat ja Wolfgangit voisivat viettää perin stimuloivia ja antoisia
keskusteluhetkiään loisteliaissa tupakkasalongeissaan Kwamen kaataessa lasit
brandya sekä sytyttäessä norsunluupiiput oikeaoppisin ranneliikkein kahdeksan
vuoden palvelijankoulutuksellaan.

"Luojan tähden, Kwame, ei kajota konjakkeihin! Missä silkkihansikkaasi ovat?
Montako kertaa täytyy opettaa ero brandyn ja konjakin välillä? Miksi ankkaani
ei ollut teurastettu ja valmistettu nousuveden aikaan kuunvalon huoneessa?
Tiedäthän sinä, etten siedä kitkerää ankanlihaa!", kartanon isäntä alkoi
puuskuttaa tuttuun tapaan. "Eikö riitä, että vaurauttani kartuttavat,
hyvyyttäni palkkaamat työläiseni alkoivat viime vuoden todella kuuman kesän
jäljiltä kieltäytyä ylitöistä vaatien uhmakkaasti parempaa ilmastointia ja
vesipistettä tuotantotiloihin? Lämpötilat eivät yltäneet edes 38
celsiusasteeseen! Minut nauretaan pian ulos tutkimusmatkaajain killan
iltapäiväkahvittelulta moisten julkeuksien sietämisestä, mikäli sana leviää
kartanon ulkopuolelle! Jumalani, miksi minua tällaisella palvelijalla
kiusaat?" von Drachenheim jatkoi tiuskimistaan.

Vaikka Kwame pitkäaikainen, taitava ja lojaali palvelija olikin, ja hyvissä
väleissä rouva von Drachenheimin - joka oli huomattavasti lempeämpi ja
ymmärtäväinen vähäisempiään kohtaan - kanssa, ei konjakkipulloja annettu
vähäisemmän palvelusväen tahmaisten käpälien turmella. Ne olivat isäntäväen
neuvotteluvaltti politiikanteossa ja varattu vain erikoistilaisuuksiin
kaikista vaikutusvaltaisimpien seurassa, joissa oman käden liikuttelun pystyi
nähdä maksavan vaivaa. "Kyllä, herra! Oitis lisää brandya, herra! Vain
silkkihansikkain pullonkorkeille, herra!", pokkuroi Kwame, sillä hän aidosti
pelkäsi joutuvansa palvelijain asuntolasta hevospooloa harrastavan von
Drachenheimin talleille nukkumaan, varsinkin säiden kylmettyä loppusyksystä.
Poistuessaan tupakkasalongista hän kiersi keittiön kautta ja sylkäisi
päivälliskeittoon, sekä pilaili isännästään keittäjän kanssa.

Tälläkin kertaa oli von Drachenheimin sateenvarjo- ja kalvosinnappitehtaan
kahvihuone täynnä ylityöllistettyjä duunareita, joilta valoisa
tulevaisuudennäkymä oli riistetty niin kovin kauan sitten, heidän edeltäjiensä
heikkouden sallimana. Jaakko teki kahta vuoroa, Sini oli jättänyt sairastavan
lapsen yksin kotiin työkutsun kilahtaessa matkapuhelimeen, sillä
kieltäytyäkään ei ollut varaa. Vanhimmat työntekijät olivat nähneet kulissin
taakse, eivätkä yleensä viitsineet ylitöihin. Olivathan ne kuitenkin ainakin
teoriassa vapaaehtoisia, eikä kaikilta löytynyt solidaarisuutta ryhmälleen.
"Ei tuplavuorot ole pakollisia, ja ylitöihin en jää. Hanskat tippuvat kun
pilli soi.", mussutti Paavo muiden pudistellessa päitään pinnarille. Työ ei
todellakaan palvellut tekijää, vaan tekijä palvoi työtä.

Proletariaatti sorrostaan huolimatta vaikutti viihtyvän tauollaan. He iloisina
rupattelivat asioistaan ja nauroivat työnsä arkikomiikalle. "Kuulin, että
tuotekehitys on onnistunut viimein keksimään sateenvarjon, joka tuhoutuu
itsestään neljännen sadekelin jälkeen. Se on paitsi von Drachenheimin märkä
uni, pystyä myydä loputtomasti varjojaan, myös voitto meille kapean leivän
jyrsijöille. Työt eivät lopu!", kujeili puolitotuuksiaan uusin tulokas,
Antero. Kyseessä ei niinkään ollut ehkä pohjimmiltaan huumori, vaan
selviytymiskeino valepuvussa. Työn tarkoitus oli kadonnut, vaikka tekeminen
lähes aina vimmaista olikin.

Toisinaan näytti kovasti siltä, että yläluokka oli viimein onnistunut
murtamaan, puuduttamaan ja harhauttamaan heitä näkemästä, kuinka kaikki
omistaminen hiljaa kitkettäisiin, ja kuinka orjavoima pidettäisiin ruodussa
inflaatioherkin maksuvälinein. Markkinavoimat voisivat koska tahansa
ilmoittaa, että verellä ja hiellä ansaittu kimalteleva kolikko vastaisikin
huomisesta lähtien vain noin neljännestään, ja vain sen takia että von
Drachenheimin kaltaiset pelkäävät menettävänsä promilleja varallisuudestaan -
tusina duunareita tienaa vuodessa saman - ja vetävät peloissaan sijoituksiaan
takaisin. Ja kuinka he eivät vaikuttaneet edes huomaavan, miten heidät oli
nujerrettu palkkatyön ikeen alle. Paljoa ei ajatuksia suotu sille
tosiseikalle, että esimerkiksi kodin hankkiminen saattoi olla jo kymmenen
kertaa kalliimpaa kuin 30 vuotta sitten. Palkkatason sijaan duunarin
tehokkuuteen oli keskitytty jo vuosikymmeniä, eikä kukaan enää tiennyt tai
muistanut kuinka paljon itsestään antoi jonkun toisen kiiltokuvaelämän eteen.

Rahvas oli houkuteltu uskomaan, että paha ulkolainen tulisi viemään työt ja
kumppanit, jäljemmät ehkä väkisin. Tai että työnteko vapauttaa, tai että
vapaus on jokaisen perusoikeus varallisuuteen katsomatta. Tai että hänen
jääkaappinsa, pihvinsä ja hiuslakkansa aiheuttaa vedenpaisumuksen, jonka takia
miljoonat ihmiset joutuvat evakkoon. Siksi on nyt ilman muuta kulutettava
lisää ja ostettava vanhan tilalle uutta ja kestävämpää, jotta maailma
pelastuisi. Eri kerroksissa kahtiajakoa harjoitettiin, luultavasti tiedostaen,
jotta tavan tallaaja kääntyy veljeään vastaan. Hajoita ensin, hallitse sitten,
näin tietää vallankahva toimia, ja viisas vallankahva piilottaa vaiheen yksi
taitavasti, tukien milloin mitäkin liikettä joka kansaa vain kahtia jakaa, tai
vaikuttaa äkkiseltään antavan sädekehän päälaelle suuren moraalin ja hyvien
arvojen mielikuvan muodossa. Eihän kukaan tietoisesti missään nimessä halunnut
leimautua toisinajattelijaksi, sillä kaikki on joko puolesta tai vastaan, eikä
värin - tässä tapauksessa lammaslauman ajattelua kuvaavan tylsääkin tylsemmän
harmaan - sävyjä voinut edes ajatella olevan olemassa: monille on tärkeää
kuulua joukkoon, tai ainakin pelottavaa olla kuulumatta ja nykyaikana
jokaiselle on jokin sakki olemassa.

Pihvinsyöjä oli aina ja poikkeuksetta katastrofi luonnolle, mutta onneksi
jokainen voisi raottaa rahapussiaan hieman laajemmalle ja ostaa tuotteista ja
palveluista kestävämmän Eco-Pro-version. "Maksa meille kymmenys ylimääräistä
ja olet taas hyvien puolella!" huutaa moraaliin ja omaantuntoon vetoava
markkinamies. Muuttoliikettä kannattava tietämätön tollo joka kutsuu kaaoksen
kotiinsa, vastustava tietysti kylmä, kova ja arvosteleva rasisti joka ei
takapihallaan barbaarikansaa katsele kuin haulikon jyvän päällä. Kartsan
"Terroristit pysykööt sotatantereillaan kaukana meistä!" -huutoon kajahtaa
Akhmedilta vastaukseksi "Asylum! Asylum!" ja lööppi on valmis painoon. Mitä
helvettiä? No sitäpä hyvinkin! Edes pienen hetken jos jaksoi ajatella, oli
päivänselvää, ettei helvetti ollut kliseisesti rikinkatkua ja tulikiveä sekä
hiilihankoa heilutteleva punahipiäinen vuohenpäinen miesoletettu. Ei, helvetti
taisikin olla täällä, tässä ja nyt. Helvetti saattoi yhtä hyvin olla unohdettu
mahdollisuus hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, ja siitä oli vastuussa
paholaisen sijaan paitsi eliitti, myös itsensä kahlinnut rahvas. Voi Charles,
paholaisen suurin saavutus todella lienee ettei häntä ole.

You pick an apple.
Ahh, the first ever apple from the tree you've planted yourself. You can only
imagine what wonders
it holds, and what a miracle of life it is. You polish its cheeks, and it
shines a marvellous light. 
You can't wait to taste the beauty -- will it be sweet, bittersweet, or just
bitter. You can't help 
but think of life in general, how it can be sweet or bitter, but to never try
is even worse than the 
occasional bitterness.

It is a polished bright red apple. Looks more or less like any other apple
you've seen, apart from the great gloss it has. It has a special feel to it,
too, you just can't put your finger on what it actually is. The apple is free
of blemishes, of moderate size and its scent is divine. You start salivating
just from the thought of tasting it.
It is still fresh, so better enjoy it before it goes bad.
This item is in good condition.
It looks very light weight.

You eat a polished bright red apple.
The fresh apple tastes bittersweet, but you very much like it anyway.
While eating the apple, you contemplate on the process that brought this apple
to you. The apple is
essentially air and water, combined by sunlight. How, you wonder, is it that a
tree can assemble 
these elements into something edible and so different from the source parts. A
tree, that took so 
long to grow, yet so little time has passed compared to your own life span.
The train of thought 
goes on, confusing you, but leaving you yearning for more savoury moments like
this.
You feel youth returning to your body.
Your mind feels clear and clean, ready to partake of new experiences.

Your ability to find your foe with the blow of your weapon improves to the
EXTREME and you feel *DESTRUCTIVE*!

Drow soldier booms in sinister voice 'gtzt zur fehh'
A magic missile hits you.
Your futile mind is shocked by such awesome display of divine power.
It doesn't hurt at all!
  ...but a stinging pain courses through your head.
It's nice being nomad, mindblowing stuff everywhere!

You successfully parry Cavalier's bite.

-------------.
 #   Date    |
-------------+
 1. 02/11/14 | A castle guard, making his rounds pa.., 4351 exp (party of 2)
 2. 07/11/14 | A fluffy squirrel, 2717 exp (party of 2)
 3. 07/11/14 | An old bunny named Rabbit, 2216 exp (party of 2)
-------------'

So, I CAN get parties as a newbie priest too! \o/

You successfully depress Porib.

You have surpassed the current ranger lord in skill.
You are now the new ranger lord.
Congratulations! You have just completed Become ranger lord!
Vihaan is now Lord of the Rangers

Quest is over after 43 days of agony!