Hello, vähän tarinaa suomeksi reissun onnistumisesta so far:
Olenhan siis nyt Ateenassa, tuossa antiikin pääkaupungissa. Seuraanko
Aristoteleen ja kumppaneiden jalanjälkiä ja istun oliivilehdossa lakana
päälläni, litkimässä viiniä ja räpläämässä Spartan kuumimpia kimuleita
kuumaksi? En. Palelen hotellissa lievän flunssan kourissa. Miten tähän
päädyttiin ja mistä tänne tultiin? 
Aloitin matkan valmistelut toissapäivänä pakkaamalla alukun rakkaan vaimoni
Marjan kera. Myös tyttäreni Maisa avusti syömällä rättiä ja hakkaamalla
laukkua nyrkillä. Illalla ryhdyin nukkumaan kello 23 kuten tavallista. LAitoin
kellon soimaan 4.15 että ehdin aamun lentokoneeseen. LAitoin varalta molemmat
känykät soimaan (kun en ollutm uistanut ladata kummankaan akkuja niin oli
parempi varautua kauiikkeen). Näkökykyni kuitenkin teki tepposet. Vanhempi
kännykkäni (työrasia) oli edellisenä' viikonloppuna tehnyt loparit ja
irtisanonut taustavalonsa, en siis nähnyt mitä kello siinä vehkeessä näytti.
Sain unesta kiinni vähän jälkeen puolen yön joten unta olisi tarjolla vähän
yli neljätuntia. Kuinka väärässä olinkaan.

Kello soi ja onnekseni en tällä kertaa kimmonnut vain ylös ja alkanut
puuhailemaan. Päätin laittaa toisen kännykän kiinni ennenkuin sekin herättää.
Huomasin että kello oli vasta 3.15. Se vanha känny oli jossain
muinaissuomalaisessa ajassa! No, ei muuta kuin tunti lisää unta. Hyvin meni.
Heräsin lopulta, puin päälleni ja lähdin matkalle. Kone nousi Kuopiosta 6.10,
laskeutui mukavien lentoemäntien pitäessä vapisevista käsistäni kiinni
Helsinkiin juuri aikataulussa seitsemältä. 

Helsingissä jouduin odottamaan seuraavaa lentoa 10.30 saakka joten vietin
aikaani pääasiassa housuntaskuja kuluttaen ja pohtiessani eteläisen
naapurikansan ulkonäöllisiä eroja suomalaiseen maatiaisrotuun nähden. Aula oli
nääs varattu ennen Zurichin lentoa Viroon suuntautuville matkailijoille. Tein
kuitenkin hätäisiä johtopäätöksiä asioista ja kaikein virolaisimmiksi
luulevani tyttöset olivatkin luultavasti Sveitsiläisiä sihteereitä. Uuden
arkkivelhomme favoritin näköiset jannut kuitenkin osoittautuivat epäilyjeni
mittaisiksi virolaisiksi nörteiksi.

LEnto zurichiin sujui kivasti. Laskeutuminen oli niin pehmeä, että en voi
koskaan tunnustaa kokeneeni yhtä ihanaa tunnetta. Se oikeasti oli taidetta!
Zurichissa käppäilin lähtöportilleni ja kävin pikaisesti taxfree ostoksilla
ostamassa deodoranttia. Paikalla oli ihan USKOMATTOMIA ilmestyksiä. Edessäni
osteli sellainen melkein 2m amazooni jotain kosteusvoidetta. Kllä ei voi kuin
ihmetellä tätä maailman moninaisuutta. Lennolle pääsin istumaan kreikkalaisen
kompuutteri äijän (en tiedä mikälie äijä, mut jotenkin veikkailin) ja
saksalaisen bisnes-insinöörinaisen väliin. 

Saksalaisen kanssa pääsin pienen alkukankeuden kanssa juttuun ja ihan kivaa
oli jutella. Hää toimi sotilas sat-com laitteita valmistvan yrityksen business
development osastolla ja oli nyt menossa Ateenaan 9 kaverinsa kanssa
purjehtimaan. Olivat vuokranneet 16m veneen viikoksi (2800 eur). Olin lievästi
sanottuna kateelllinen. Except: Täällä on pirun kylmää ja luultavasti merellä
tuulee kuin viimeistä päivää. Tyttö oli ekakertaa menossa purjehtimaan ja
kertoi vielä tulevansa helposti merisairaaksi. 

No lento päättyi ja pääsin turvallsiesti henkisen isäni - Aristoteleen -
kotipaikkakunnalle Ateenaan. ei muutakuin kassi hihnalta ja taksille. Istuin
kyytiin ja selitin kaifarille et Hotel Electra, Syntagma square. Kysyin
lisäksi et käykö visa. Kaveri tuumaili hetken ja kysyi sen jälkeen
aroituksellisesti "Hotel electra, Syntagma?". Nyökkäsin ymmärtäneeni
maksutavan. 

Kuski suristi moottoribaanalla (luultavasti rakennettu olympialaisia varten,
oli senverran uudennäköistä paikkaa) 150km/h, rajoituksen ollessa 80km/h.
Selvisimme kuitenkin vain yhdellä hätäjarrutuksella jonka aikana kaveri otti
vielä varalta minusta kiinni (etten lennä kirjani kanssa lasista pihalle).
Kiitin pelastajaani ja laskin kirjan pois sylistä. Pääsin perille hotelliin
maksettuani kyydistä 35eur. Edullista ja mukavaa.

Huoneessani oli pereleen kylmä joten ruuvasin lämpölaitteen isommalle ja
sairastuin. Katselin hetken telkkaria ja päätin lähteä ulos syömään. Kävelin
hotellilta ehkä 50m johonkin Everest nimiseen sämpyläbaariin ja ostin club
sandwichin ranskalaisilla ja tölkin kokista. Ongelmaksi tulee muodostumaan se,
että en ymmärrä kielestä mitään enkä osaa edes noita paikallisten kirjaimia.
Pitää nopeasti opetella.

Vielä senverran että sveitsi näytti kauniila. Joskin maa lentokoneesta ennen
Zurichia näytti lähinnä haltiaäidin mauttomuudella vanhoista erähousuista
tehdyltä tilkkutäkiltä, oli vuoristo kaunista katseltavaa. 

Tämän sunnutntain aion nyt kipeänä ollessani käyttää hyödyllisesti menemällä
ensin sotamuseoon ja sieltä sitten akropoliille katsomaan raunioita. Jos aikaa
jää niin poikkean vielä muuallakin, mutta en jaksa kyllä kauheasti ravata.