Anttemiranse.
Se lähtee ensin mukavasti tuntumaan tuolla pohjelihaksessa. Se alkaa niin
tasasesti että sitä ei voi ku hymyillä. Sitä näkee oikein miten se trackeri
etenee. A4 siellä, A2 täällä. Viuh viuh. Koko ajan kiivaammalla tahdilla.
Mahtibasso jytkyttää. Sit se alkaa. Vähänku kissanpentu näpläis jalkaa
ylöspäin. Aavistus siitä mitä o tulossa, mut ei oikeestaan sinnepäinkään. Sitä
näkee sen täyden salin, hymyilevät kasvot kiinni huumeiden täyttämissä päissä.
Aaah.

Sit sun niska lähtee nytkymään kompin tahtiin. Sitä ei voi ku oottaa ja
nautiskella. Piripirkot nytkyy alkunosteen tahtiin. Komppi lakkaa, tulee
suvanto... pitkä suvanto. Tanssimisesta sekasi menneet kropat heiluu edelleen
vanhasta muistista. Sit ne siirtyy nytkymään... alkaa melodia. Tyttöjen
mekkojen helmat heiluu vastustamattomalla kauneudella. Sit se alkaa...
aavistus siitä mitä on tulossa hiipii kroppaan. Kaikki hymyilee ja näät miten
ne nuoret lihakset jaloissa jännittyy, ne oottaa sitä. Ne on kuin panttereita
jotka tamppaa persettään ennenku ne loikkaa vihollisen kimppuun. Nää kaikki o
valmiina loikkaamaan anttemiransen kimppuun, ne janoaa verta. Ja sit se tulee!
Kädet ilmaan ja tamppausta! Hameet nousee niin ylös että sä näet kyyneleisistä
silmikulmistas millaset pikkuhousut niillä on. Sitä jatkuu ja jatkuu, siellä o
elossa vain ranse, tytöt ja sä. Josse on oikeeta anttemiransee ni sitä kestää.
Sitä kestää niin pitkää että meinaa taju lähtee, mutta ei se silti riitä. Sitä
pettyy silti joka kerta yhtä kovasti, siihen että anttemiranse päättyy. Ei
haittaa että valo häikäsee silmään ja savukoneen savu on murjonu
hajureseptorit nenästä tajuttomiksi. Ei haittaa vaikka pyörit lasinsiruissa
huumehörhöjen keskellä jotka muualla tavatessanne naurais sulle. Päävitunasia
on nääs se, että anttemiranse soi.