Pitkään aikana en ole nähny junaunia, enkä toisaalta vessa unia. Nyt näin
viimeyönä sit molemmat yhdessä! Mahtavaa. Let the story begin:

Matkustin junalla johonkin, luultavasti kotiin koska hätäilin koko ajan siitä
että muistan nousta oikealla pysäkillä pois. (Katson täs parilausetta
taaksepäin ja huomaan että mun pitäs nähdä enemmän unia äidinkielentunnilta,
etenkin niiltä yhdyssana tunneilta). Noh, siinä istuskelin parin tyttösen
vieressä ja lueskelin jotain kirjaani. Mulla oli reppu mukana ja se meinas
ilkeesti kaatuilla toisen tytön päälle. 
Yhtäkkiä sieltä ryntäs joku kiva tytteli istumaan mun syliini! En tiä miksi
mutta siinä se istu. Ei se mulle jutellu tosin, vaan niille mun vieressä
olleille joten olin vähän hämilläni. Se viel siirtelin mun kättä silleen että
käpälöin sitä siinä samalla jaloista. Aika mukavaa ja samalla hyvin outoa.
Noh, siinä sit kulu aikaa ja ne tytöt läks, itseasiassa junasta poistui
kaikki. Lähdin käymään veskissä. 
Se vessa oli sellainen ahdas, lentokoneenwcmäinen, härveli johon sullouduin.
Ryykkäsin siihen peppuni ja aloin vääntämään kakkaa. Pohjiksi, loiskahduksia
estämään, asettelin tietysti parit paperikerrat. Väänsin ja väänsin. Tuli hyvä
kakku. Sit pyyhkimään. Oli syntynyt ns. tarrakakka ja se ei meinannut irrota
peräsimestä millään. Käsisuihkua ei ollut käytettävissä joten pyyhin ja
pyyhin. Sitten loppui paperi. Oh noes!
Noh, päätin kuitenkin että koska olen matkalla himaan, tää saa riittää
puhtaudeksi ja vedin housut jalkaan. Sitten painoin vetäisynappia. Oh noes x
3! Pönttö surisi hetken ja kakka+paperipino notkahti hieman. Pino kallistui
kuitenkin vain senverran että paperikasan päällä ollut pökäle lötkähti ensi
kannelle, sieltä lattialle ja G-voimien ansiosta painui litteäksi kasaksi
linoleumille. "Voi saatana" tuumailin tästä uuden käänteen saaneesta
tilanteesta toivuttuani. Heräsin tarkistamaan ettei housuissa ole mitään.