Heipparallaa. Nyt on taas unet vähän sekaisin ja väsyttää mukavasti aina
iltapäivisin. Noh, aina ei voi voittaa ja toisinaan jopa minäkin häviän. Ostin
spontaanisti eilen Marsulle uuden puhelimen kun alkoi ahdistaa sen ainainen 
valitus siitä ettei se entinen toimi. No, ei se onneksi kallis ollut. Tämän
päivän unet ovat perättäisiä ja kuuluvat yhteen paloittelen ne että ne on
helpompi kirjoittaa ja lukea. Kirjoitan lisäksi Piruttaren pyynnöstä
tiivistelmän alkuun.

Uni1 (Laskettelua. Minulle tehdään pila ja  matkalla After-skiihin Willi
otetaan vangiksi.): Ollaan taas kerran laskettelemassa, meikä lumilaudalla.
Veivaan  kuin Tom Hanks ja teen todella taitavia loikkia enkä kaadu
kertaakaan. Mahtava fiilinki. Laskettelen mäen alas ja irroitan siteet. Siellä
sitten  onkin jo duuniporukkaa odottamassa. Olen ilmeisesti tullut jo päivää
ennen heitä laskettelumestaan ja nyt huomaan siellä lapun seinällä: TMRONKKO
(minun  sähköposti osoitteeni) Blahblahblah. En muista mitä siinä lukee mutta
sisältö  on se että mulle on asetettu jotkut erityisluvat lasketella.
Duuniporukka  hehhii siinä ja lähtee sivummalle. Menen kysymään
lipunmyyntitiskin vieressä norkoilevalta työntekijältä et mitäs vittua, miks
mulla on jotku erityisehdot. Se ei ensin meinaa tunnustaa mut sit ku
kovistelen sitä hetken ni se tunnustaa et mun pitäs varoo ku mä oon ollu
vaihtamassa duunii jne. Myöhemmin se selittää  et pitäs varoo ku pelaan
jalkapalloa, vastaan etten todellakaan pelaa. Sitten se  selittää et "no
punttisalilla ainaki käyt" johon vastaan etten kuitenkaan käy,  kroppa on
hankittu syömällä. No sit ennenku ehdin sanoo et harrastan karatee ja  taijitä
ni se sanoo naureskellen kassamyyjän kans et "No et onneks niitä Taiji 
(lausuu sen viel TAI JII) porukoita oo!". Vaikenen. Paljastuu että
duunikaverit  on soittanu sinne edellisenä iltana ja pyytäny niitä oleen
myymättä mulle  lippuja ku mä oon urheilussa nii pahasti vammautunu enkä sais
tulla.  No tää häslinki päättyy ja lähdetää sit porukalla kohden afterskii
bileitä. MAtkalla syntyy jotain häslinkii ja on tarpeellista pidättää Willi ku
se  vähä riehuu. Otan willistä tukevahkon rannelukon ja taluttelen sitä kohden
bileitä. Willi rauhoittuu ja löysään otetta. Maailma on pelastettu.

Uni2 (Bileet. Asolon ja kumppanien saunomistapa vituttaa minua ja saan 
köniini. Tilanteen rauhoituttua naapurin hulivilihevipojat hyökkää taloon ja 
tappelee.): Bileissä on hyvä meininki. Talo on isohko, tummasävyinen
puupaneloitu talo.  Siellä on iso sauna ja pieni kylmävesi uima-allas.
Puuhailen kaakeloidussa takkahuoneessa kunnes ihmettelen missä jätkät oikein
on. Menen katsomaan  ja Asolo ja kumppanit saunoo perkele ovi auki. Alkaa
ahdistaa ja huudan niille jotain. Inttikaverini mr Räbinä hyökkää perääni
suivaantuneena vittuiluuni  ja alkaa mäiskiä mua märällä pyyhkeellään selkään.
Joudun rätkimään sitä takaisin käteeni osuneella pyyhkeellä ja tilanne menee
ohi. Menen käymään jossain  makuuhuoneessa jossa joku makailee sängyllä lukien
lehteä. yhtäkkiä ikkunasta rynnii sisään isohulivilihevipoika ja kaappaa
sängyllä makailleen lattialle tappelua varten. Toinen samanlainen julli on
hyökännyt viereiseen  olohuone/keittiö tyyppiseen huoneeseen, ilmeisesti
toisesta ikkunasta. Siellä ne nujakoi lattialla ja kaikki on tietysti ihan
yllättyneitä eikä  osaa aavistaa että ne nujakoinnit on totta. Hetken kuluttua
tilanne selkiää ja hyökkäämme hyökkääjien kimppuun. 

Uni3 (Hulivilihevipojat heitetään pihalle ja otan niiden äidin vangiksi. 
Lohdutan häntä hiekkalaatikkoleluilla.): Saamme voiton pojista ja ne
irroittavat otteensa. Tilanne rauhoittuu ja tämä iso junttura jota minä
rauhoittelin  kyselee viel lisää tappeluporukkaa. Saan ohjattua sen ikkunasta
pihalle ja suljen ikkunan. Ulkona on leuto, talvinen ilma. Katselen ikkunasta
ja huomaan että  ne perkeleet on varastaneet kattolampun mennessään ja
huutelevat siivottomuuksia tieltä talolle päin. Talo on tässä vaiheessa meidän
kotitalo Toivalasta.  Varastettu kattolamppu on mallia 'teollinen
loisteputkihäristys' mutta  päätän lähteä varkaiden perään. Hyppään ikkunasta
pihalle (vaikka meillä muuten  EI ollut avautuvia ikkunoita) ja juoksen,
seuraten heitä. He pakenevat  naapuritaloon. Portaissa seisoo heidän
kääpiökasvuinen äitinsä ja oven edessä  on jotain romuja niin että vain pojat
ehtivät sisään ennen minua. Ne paiskaavat oven kiinni ja niiltä putoaa jotain
osia siitä lampusta siihen pihalle.  Otan äidin kiinni ja se itkee ja huutaa
ja syyttelee minua ryöstöstä.  Koska sillä äidillä on niitä varastettuja osia
käsissään, päätän viedä  mummelin poliisille. Lähden hinaamaan kääpiömummoa
kohti kotiani kädestä raahaten. Matkalla totean että tämä kääpiöäiti on aivan
lapsen tasolla ja muutenkin  hieman vajaa. Päättelen että hulivilihevipojat on
syntyneet insestin seurauksena ja lohduttelen raahaamaani hysteeristä naista.
Sanon hänelle ettei  se ollut hänen syynsä, ja kaikki on ihan hyvin.  Maassa
lojuu neonkeltaisia  hiekkalaatikkoleluja ja osoitan niitä insestikääpiömummoll
e ja sanon  "Katso kuinka kauniita värejä, älä itke". Mummo rauhoittuu.